Hoplaa..! Meno näillä nurkilla on ollut viimeiset reilut 24 tuntia yhtä vilkasta kuin rautatieasemalla ruuhka-aikaan. Saman katon alla ”vain” kymmenen henkeä (Ainon ja Ilonan luokituksen mukaan neljä lasta, neljä aikuista ja kaksi vanhusta), mutta nuo ensinmainitut liikkuvat niin vikkelästi, että multiploituvat mennessään.
Ylläolevasssa kuvassa leikitään ”Huvipuistoa”, seuraavana ohjelmassa oli Matun sairaala, jossa hoidettiin jos jonkin sorttista potilasta. Hoitoa sai ainakin nestehukkaa potenut vompatti ja jossain vaiheessa Onni pötkötti vauvaa varten esille kaivatussa baby-sitterissä julistaen istuvansa rullatuolissa. Joka tapauksessa perhelääkärimme vapaapäivä vaihtui varsin työntäyteiseksi illaksi. Tässä näitä potilaita.
Aino ja Ilona jatkoivat kotona Porvoossa aloittamaansa päiväohjelman laadintaa: edellisenä iltana laaditaan minuuttiaikataulu seuraavalle päivän tekemisille. Tehokkaasti sitä myös tänään suoritettiin, mun ja Matin osallistumista edellytettiin aika monessa kohdassa, joten meilläkään ei ole sanottavampia ajankäyttöongelmia ollut… Ulkoilemassa oltiin pariinkin otteeseen, vaikka pakkasta oli vajaat parikymmentä astetta. Ohjelmassa oli hiihtoa perinteisellä ja vähemmän-perinteisellä tyylillä sekä mäenlaskua, josta sukeutui sittemmin tuottoisa taksibisnes ja ”Hiirosen hinauspalvelu”.
Sisällä ohjelmassa oli esim. lautapelejä, piirtämistä ja ”mustalaisen päiväkirjaa”. Arttu tietysti pööpöili myös omiaan, kokeilevan keittiön unohtumattomista ruokalajeista mainittakoon huulirasvalla ryyditetty vesi-nappulasoppa… Ilona innostui kirjoittamaan myös omaan blogiinsa Ruusupuuhun postauksen päivän tapahtumista.
Nyt täällä alkaa olla taas suhteellisen hiljaista, väki on vetäytynyt yöpuulle ja sinnikkäimmät ja vastaanhangoittelevimmat junioritkin ovat tainneet taintua. Aikuiset ovat aika taintuneita jo valmiiksi. Tämä on tätä perhelomailua..!
Mezzoforte 
Mä voin jotenkin aika hyvin kuvitella tuon hulinan…. Kiva kun kirjoitat niin pysyn kärryillä mitä siellä tapahtuu. Mulla on täällä tuohon verrattuna oikein äärettömän rauhallista! Töissä tosin on vilkasta. Ja tänään alaiset kommentoi että heiltäkään ei näytä työt loppuvan niin kauan kuin on suomalainen esimies! Mä olen delegoinut ahkerasti viime päivät ja niinpä kaikilla ”to do” listat on pitkät ja komeat….
Jep, Soili, hulina on ihan just sitä mitä kuvitteletkin. Hyvä, jos pääset kuvien ja juttujen myötä näihin tunnelmiin sinäkin!