Keke Tallinnassa

16 02 2014

Hiihtoloman alkamisen kunniaksi kävimme eilen päiväristeilyllä Tallinnassa. Aamulla oli aikainen herätys ja vähän ehdimme jännätä lähtöselvitykseen ehtimistä, mutta tehokas organisointi takasi meille paikat laivalta (ja vielä noin neljä minuuttia ”luppoaikaa”…).

Menomatkalla saimme katsella maisemia oman hytin ikkunasta:

IMG_0492

IMG_0493

 

IMG_0495

Kaikki muistivat ottaa passitkin mukaan (vaikkei niitä kyllä kummemmin kyselty)

IMG_0494

Emme olleet ainoita liikenteessä olevia matkalaisia ja etenkin alkumatkasta jonoteltiin ahkerasti. Tässä ootellaan Tallinnan päässä maihinpääsyä.

IMG_0496

Maihin päästyämme bongasimme a) kunnollisen oloisen ja b) riittävän suuren taksin seurueellemme. Onnistuimme molemmissa ja tässä ollaan matkalla Titanic-näyttelyä kohti.

IMG_0502

 

IMG_0499

 

IMG_0498

 

IMG_0503

 

IMG_0510

Aino ja Keke poseeraavat elokuvasta tutuksi tulleessa Titanicin portaikossa

IMG_0507

Näyttelykierroksen jälkeen vuorossa oli lounas vanhassa kaupungissa. Ruoka oli oikein maukasta ja ympäristö viihtyisä.

IMG_0512

Lounaan jälkeen suuntasimme kävellen vanhan kaupungin halki kohti Kalev Spa’ta, jossa käytiin uimassa ja vesiliukumäkiä laskemassa. Yhdessä kaupassa pysähdyttiin siili- ja pöllöostoksilla. Keke vaan ihaili näyteikkunoita (ikkunasta kun löytyi lajitoverikin!).

IMG_0513

 

IMG_0514

Uimareissulta kuvia ei ole, mutta uimisen jälkeen oli herkkuhetken vuoro

IMG_0516

 

IMG_0515

 

IMG_0518

Sitten seurasikin spurtti kohti satamaa. Laivaan päätyi melkoisen sippi sakki – olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että reissu oli onnistunut kaikin puolin 🙂





Kukkapää

30 06 2013

Koivulan kesänviettoon on tänä kesänä kuulunut myös Frisör Savolaxin päivän kampaukset. Kampausmallinani on ollut Aino, jonka pitkästä tukasta saa värkkäiltyä vaikka mitä! Tässä kuvia eri päivien kampauksista 🙂

Ainon-kesäkampaukset





Täteilyviikonloppu

27 08 2011

Tänä viikonloppuna olen päässyt täteilemään kaikkien täditeltävieni kanssa. Eilen Mustosen perhe tuli pikavierailulle yökylään. Kello oli jo paljon, ennen kuin seurue ehti Hellikselle saakka, mutta molemmat pojat olivat vielä pirteitä kuin peipposet. Tekemäni makaronilaatikko maistui Artulle ja sen jälkeen piti vielä päästä leikkimään. Suurimman suosion saivat apamimaasta aikoinaan tuodut, nauhaan pujoteltavat, erimuotoiset helmet, joita siirreltiin purkista lattialle, lattialta kastelukannuun, kastelukannusta toiseen purkkiin, purkista lattialle jne. Myös magneettitikut ja kuulat olivat kivoja (jälkimmäiset ehtivät pulahtaa myös vessanpönttöön, josta ne ongittiin takaisin kuiville ja takavarikoitiin…). Miska mönki lattialla tyytyväisenä milloin minkäkin lelun perässä, esitteli pyörähdystaitojaan ja harjoitteli konttaamista.

Aamulla Mustosten matka jatkui edelleen. Itse kävin aamulla Kirsin kanssa nautiskelemassa Villipuutarhan luksusaamiaisesta, siitä jonka sain kiitokseksi hoidettuani keväällä Kuukkeli-koiraa yhden viikonlopun. Kerrassaan luksusta, voin suositella lämpimästi kaikille! Antimet olivat herkullisia ja miljöö tunnelmallinen.

Iltapäivällä oli Onnin 5-vuotissynttärilahjan ”lunastus”. Aakkoslahjoissa on päästy E-kirjaimeen saakka ja lahjana oli Elokuinen Elämysmatka Eläintarhaan. Mukaan pääsivät myös isosiskot. Juha toi muksut Mustikkamaalle ja lähti sitten itse hommiin Hellikselle. Me ostettiin liput ja kartta ja suunnattiin saarelle. Rattaatkin meillä oli mukana, mutta niissä matkustivat vaan reput – Onni jaksoi hienosti kävellä koko matkan, vaikka käveltiin koko saaren ympäri ja vielä ristiin rastiin lisäksi. Keli oli aurinkoisen helteinen ja osa eläimistäkin oli paennut hellettä jonnekin näkymättömiin. Riitti niitä kumminkin nähtäväksikin. Norsupäästäinen, saukko, kääpiömangustit, hirveätä älämölöä pitäneet papukaijat, käärmeet, pienet siniset sammakot, leijona, tunturipöllö ja karhu jäivät ainakin mieleen paluumatkan jutuista päätellen.

Kuvia voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Välillä pidettiin evästaukoja. Syötiin suklaarusinoita, Pringlesejä, korvapuusteja ja mansikkamehua. Matkamuistomyymälästä tytöt ostivat itselleen pehmopöllöt, jotka ristittiin Viiruksi ja Namuksi. Onni puolestaan sai muistoksi pienen, keltaisen krokotiilin. Paluumatka tehtiin Vispilä-laivalla Kauppatorille, sieltä ratikalla ja bussilla edelleen Hellikselle. Perille päästyä Juha sai intoa puhkuvan selostuksen kolmesta suusta yhtä aikaa…

Nyt voi vaan todeta laulun sanoin, että ”jaloissa tuntuu, että on käyty. Ihme on jos ei unesta täyty pienet silmät ja pää”…





Päättyi joulu vaikkei kenkään sois…

5 01 2011

Lähes parin viikon lomailun jälkeen koitti aika palailla taas vaihteeksi kotiin. Lomaa jatkuu vielä ainakin teoriassa ensi viikon maanantaihin saakka, mutta näihin arkisiin ympyröihin palailtua se arki hiipinee jos ei ihan päälle, niin likemmäs ainakin. Mutta toisaalta, mikäpä siinä – kesään ei pääse, jos ei tässä välissä tee yhtä jos toistakin.

Junassa istuminen ei niin kovin tapahtumarikasta ollut, joten sen sijaan tässä vauvakanavan seuraajille täysin editoimaton ja au-naturel-äänitehostein varustettu videoklippi eiliseltä vierailulta. Meidän perhe ei ole sieltä hiljaisimmasta päästä todellakaan…

 

Taustalta kuuluu mm. Ilonan itsekeksimä laajakaistan aukomis-sulkemisleikki, jota se jaksoi veivata pitkään ja hartaasti (siitä johtuu myös ne tummat varjot, jotka kuvan poikki kulkevat tuon tuostakin…). Aino istuu mun vieressä vauvaa ihailemassa.





Los härdellös, osa 2

3 01 2011

Aamulla kaikkia nukutti kohtuullisen makeasti. Mattiakin olis nukuttanut, mutta työt kutsuivat siinä vaiheessa kun me muut käännettiin kylkeä. Aamupäivä oli ihan yhtä suurta härdelliä kuin edellispäiväkin. Äiti leipoi piirakoita jauhot pöllyten, lapset kärttivät aikuisia seurakseen ulos, aikuiset yrittivät syödä aamiaista, perhetuttava soitti ilmoittaakseen, että tuo australialaisen vaihto-oppilaansa käymään puolen tunnin kuluttua, suurella vaivalla ulos hiihtämään saadut lapset palasivat sisälle kärttämään lautapelinpelaus-seuraksi, Arttu ennätti joka suuntaan, minne ei olisi tarvinnut ennättää, em. vieraat tulivat ja Onni ilmoitti, että hänellä on nälkä, mutta hän ei halua nähdä vieraita ynnä muuta sellaista pientä.

Iltapäivän ohjelmanumerona oli visiitti Päivin ja Markun kotiin, vauvaa katsomaan. ”Se näyttää ihan pieneltä mytyltä”, totesi Onni, joka oli kärsimättömästi odottanut pienen serkkunsa näkemistä jo vauvauutisista lähtien. Vauva vaikutti varsin rauhalliselta ja tyytyväiseltä tapaukselta ja käyttäytyi mallikelpoisesti vaikka muu serkkulauma remusi ympärillä hyvinkin äänekkäästi. Pikkumies kiersi sylistä syliin ja sai asiaankuuluvia ihailuja osakseen.

IMG_7689

IMG_7702

IMG_7698

Lisää kuvia vauva-albumissa TÄÄLLÄ.

Takaisin Koivulaan päästyä piti ottaa vielä yksi erä Carcassonea ja sen jälkeen korkata jo toinen täytekakku samalle päivälle. Rotinakakun lisäksi kun juhlistettiin myös isän synttäreitä ja harvinaista kyllä, onnistuttiin kaikki istumaan pöydän ympärillä suhteellisen rauhassa koko porukalla. Tällä sakilla se on suuri saavutus..!





tehokasta lomailua

2 01 2011

Hoplaa..! Meno näillä nurkilla on ollut viimeiset reilut 24 tuntia yhtä vilkasta kuin rautatieasemalla ruuhka-aikaan. Saman katon alla ”vain” kymmenen henkeä (Ainon ja Ilonan luokituksen mukaan neljä lasta, neljä aikuista ja kaksi vanhusta), mutta nuo ensinmainitut liikkuvat niin vikkelästi, että multiploituvat mennessään.

IMG_7632

Ylläolevasssa kuvassa leikitään ”Huvipuistoa”, seuraavana ohjelmassa oli Matun sairaala, jossa hoidettiin jos jonkin sorttista potilasta. Hoitoa sai ainakin nestehukkaa potenut vompatti ja jossain vaiheessa Onni pötkötti vauvaa varten esille kaivatussa baby-sitterissä julistaen istuvansa rullatuolissa. Joka tapauksessa perhelääkärimme vapaapäivä vaihtui varsin työntäyteiseksi illaksi. Tässä näitä potilaita.

IMG_7642

Aino ja Ilona jatkoivat kotona Porvoossa aloittamaansa päiväohjelman laadintaa: edellisenä iltana laaditaan minuuttiaikataulu seuraavalle päivän tekemisille. Tehokkaasti sitä myös tänään suoritettiin, mun ja Matin osallistumista edellytettiin aika monessa kohdassa, joten meilläkään ei ole sanottavampia ajankäyttöongelmia ollut… Ulkoilemassa oltiin pariinkin otteeseen, vaikka pakkasta oli vajaat parikymmentä astetta. Ohjelmassa oli hiihtoa perinteisellä ja vähemmän-perinteisellä tyylillä sekä mäenlaskua, josta sukeutui sittemmin tuottoisa taksibisnes ja ”Hiirosen hinauspalvelu”.

IMG_7647

IMG_7657

IMG_7672

IMG_7678

Sisällä ohjelmassa oli esim. lautapelejä, piirtämistä ja ”mustalaisen päiväkirjaa”. Arttu tietysti pööpöili myös omiaan, kokeilevan keittiön unohtumattomista ruokalajeista mainittakoon huulirasvalla ryyditetty vesi-nappulasoppa… Ilona innostui kirjoittamaan myös omaan blogiinsa Ruusupuuhun postauksen päivän tapahtumista.

Nyt täällä alkaa olla taas suhteellisen hiljaista, väki on vetäytynyt yöpuulle ja sinnikkäimmät ja vastaanhangoittelevimmat junioritkin ovat tainneet taintua. Aikuiset ovat aika taintuneita jo valmiiksi. Tämä on tätä perhelomailua..!





Välipäiviä ja vuodenvaihto

1 01 2011

Välipäiviä vietettiin varsin leppoisissa merkeissä. Aavistuksen arjen makua tuli mm. konferenssijärjestelyihin liittyvän sähköpostimylläkän setvimisestä ja barokkianalyysikurssin lopputyön vääntämisestä, mutta tulivatpahan tehtyä – jee! Kohtahan noita pukkaa taas uusia, mutta kun ei vielä hetkeen katso kalenteria, niin hyvin menee.

Muutamana päivänä kävin myös reenailemassa Savonrannalla, jossa srk-talo oli sopivasti vapaana. Eka treenipäivä meni vähän koneistoa käynnistellessä ja enimpiä kinkun- ja rosollinrippeitä suupielistä ravistellessa, mutta siitä se pilli sitten lämpeni ja laulaessa meni 3-4 tuntia kerrallaan ihan kevyesti.

Täällä Koivulassa Arttu on pitänyt ylimmän ohjelmanjärjestäjän titteliä ja juoksuttanut milloin ketäkin. Jonkun aikuisen kun on koko ajan oltava näköetäisyydellä, koska muuten tuo puuhapetteri keksii takuuvarmasti jotain älyvapaata, jonka seurauksena on joko jonkun sortin sotku tai pienimuotoinen katastrofi…

IMG_7583

IMG_7525

Artun suosikkileikkejä tänä jouluna ovat olleet mm.

  • ovien availu ja sulkeminen: toimii missä tahansa ovessa, sovellettavissa myös kaikkiin muihin avattaviin ja suljettaviin asioihin, kansiin jne. Tätä voi jatkaa lähestulkoon loputtomiin, tyylit vaihtelevat kunnon pamauksesta sivistyneeseen, volyymiltaan hiljaiseen napsautukseen
  • valojen laittaminen päälle ja pois, tämä myös olisi Artusta ihanaa vaikka vuorokauden ympäri. Monesti nämä kaksi toimintoa myös yhdistetään, esimerkiksi vaatehuoneessa, jota Arttu tuttavallisesti myös vessaksi kutsuu…
  • keittiöhommat, varsinkin, jos niihin liittyy vettä. Kahvinkeitto, tiskaaminen tai ihan vaan pelkkä läärääminen – jippii! Joululahjaksi saatu leikkikeittiö on ollut kovassa käytössä tiskialtaineen, mikroaaltouuneineen, jääkaappineen ja pesukoneineen. Olisi otettu viereen sänkyynkin, jos olisi mahtunut. Jäi sit kuitenkin sängyn viereen.
  • hyppiminen ja pomppiminen, patjoilla tai ilman. Tapahtuu monesti ääniefektien kera. Herkkäkuuloisten kannattaa varustautua kuulosuojaimin, koska desibelilukemat ovat melkoiset. Poika toteaa välillä itsekin, että ”kamala ääni!!”
  • pienten tavaroiden kanniskelu, hypistely, laittaminen purkkiin ja purkista pois. Tähän tarkoitukseen toimivat napit, pelinappulat, ruuvit, kuulat, pikkukolikot ynnä muut. Rahanpesu – niin kyseenalaista toimintaa kuin se onkin – on myös ollut kehissä. Tapahtui kylläkin vaivihkaa suljettujen ovien takana ja selvisi vasta, kun mummo osui vahingossa paikalle kesken toimenpiteen…
  • urkujen soittaminen yhdessä ukin kanssa. Arttu vipeltää yläkertaan sovittamaan omia obligatojaan heti, kun kuulee ukin soittavan. Ja esimerkiksi Hämä-hämä-häkki urkusäestyksellä menee oikein hyvin. Joululauluista hittibiisiksi on noussut ”allihuuppa” eli äidin porsaat på svenska. Muita sanoja tästä kappaleesta ei oikein ole päähän tarttunut, mutta tämä yksi kylläkin.
  • Joululahjaksi saadulta Myyrä-DVD:ltä suosikiksi on noussut jakso ”Myyrä ja sienet”, jossa sieniltä lähtee hatut päästä ja myyrä laittaa ne takaisin.. Se on yleisön pyynnöstä katsottu n. kertaa.
  • kaikkien ”miehisten” puuhien vastapainoksi maailman ihmeiden veroiseksi laskettava ihanuus on Heili-tätin meikkipussi eli ”laukku”. Koordinaatio (tahi artikkelien funktio) vielä hieman heittää, kun sormen päähän tokosteltu huulirasva tai huulipuna päätyy sormesta suurella riemulla tuonne jonnekin korvan liepeille… Puuteri näyttää tällä hetkellä kynnenjäljistä päätellen siltä kuin jakaisin sen pienen oravan kanssa. Mutta oi sitä autuutta, kun pääsee kaiken tämän ehostuksen jälkeen ihailemaan omaa naamaansa peilistä 🙂

IMG_7596

IMG_7595

IMG_7599

Vuosi vaihtui toiseen keikalla – olin isän matkassa laulamassa puolenyön messussa. Olihan tuo taas vähän extremempi esiintymisajankohta, mutta kuulijat olivat ihan otettuja joka tapauksessa. Hyvä niin. Vuoden vaihduttua laulettiin vielä Maa on niin kaunis kirkon portailla lumisateessa.

Tälle illalle onkin sitten luvassa hulabaloota ihan melkoisesti, kun Kirsi ja hela Familjen Ojala saapuvat Kerttulan kunnaille. Tekemisenpuutetta ei liene kellään…





Koivulan joulua

28 12 2010

Aattoaamuna pakkasmittari näytti edelleen melkein kolmeakymmentä pakkasastetta, joten huushollin autot laitettiin piuhan päähän lämpenemään jo hyvissä ajoin. Aamupäivä joulurauhan julistamista ennen meni perinteisesti viimehetken siivoilu-/leipomis-/kokkailu- yms. hössötyksessä, äiti ja Arttu ihan kärkijoukoissa – jälkimmäisen hössötys ei ollut ihan sieltä kaikkein produktiivisimmasta päästä, mutta vauhtia sitäkin enemmän…

Mä päädyin taas aaton ja jouluaamun joulukanttoriksi, koska kanttori-Sinikka oli sairaana ja laulukiellossa. Tällä kertaa tieto sentään tuli vähän aikaisemmin kuin vuosi, pari sitten – silloin sain tekstiviestiä jouluaamuna aamuviiden pintaan. Matti ja Päivi lähtivät pakkasta uhmaten hautausmaalle kynttilänsytyttelykierrokselle sillä aikaa, kun mä menin kirkkoon äänenavauksiin ja harjoittelemaan. Meidän kirkkoreissun aikana äiti, Arttu ja Markku olivat koristelleet joulukuusen ja köyttäneet sen varmuuden vuoksi ”kissa- ja lapsilukolla” verhotankoon kiinni.

IMG_7518

Illan päävierasta odotellessa jänskätys tarttui tähän pikkutonttuun, joka vaihtoi sähköjänisvaihteelle jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Tai sitten se johtui siitä loputtomasta kahvinkeittoleikistä, joka on ollut ihan ykkössuosikki tänä jouluna. Siihen ei tarvita muuta kuin vähintään kaksi kippoa ja liraus vettä – loputon riemu syntyy siitä, kun sitä vesilirausta kaadetaan kupista toiseen, ees taas. Elämän ilot ovat varsin yksinkertaisia, kun on kaksivuotias. Pukkia odotellessa ehdittiin isän kanssa kahlata yksi joululaulukirja melkein läpi saakka. Isä soitti, mä lauloin ja muu seurue kuunteli (ei niillä tosin ollu paljon vaihtoehtoja…). Pukin saapuminen veti sitten pienimmäisen aika hiljaiseksi. Tällä kertaa ei jäänyt pukin partahaivenia kouraan (kyllä, todistusaineistoa löytyy vauvakirjan välistä), vaan seurustelu pukin kanssa oli hieman sivistyneempää.

Kilttejä oltiin ilmeisesti oltu kaikki. Tonttuallianssin tämänvuotisista lahjuksista voisi mainita esimerkiksi äitin saaman alusasusetin (mallia Itä-Saksan armeija) sekä isän toivoman ja saaman ”hilavitkuttimen”: tässä yhteydessä avaimenperän, joka ilmaisee olinpaikkansa, kun sitä kutsuu. Hyödyllinen ominaisuus, jos avaimet tuppaavat menemään hukkaan. Pakkauksen mukaan tulkitsimme sen reagoivan taputuksiin ja uutterasti paukuttelimme käsiä yhteen jouluyössä. Nada. Mitään ei tapahtunut vaikka miten taputti. Mutta annas olla seuraavana päivänä… Selvisi, että tietynkorkuiset äänet herättävät siinä vekottimessa palavan halun piipata. Ja niitä tietynkorkuisia ääniä lähtee esimerkiksi pikkupojista, naisväestä ja monesta muusta lähteestä, joten kapine piippaili ihan ehtimiseen kuin henkensä hädässä yrittäen saada ääntään kuuluviin kaiken muun oheismekkalan keskeltä. Kapine on sittemmin evakuoitu talon hiljaisempaan päähän odottamaan rauhallisempia aikoja. Muistaa se sieltä aina välillä huudella, kun joku sattuu ohi kulkemaan sopivasti äännähdellen.

Kun jouluaamuna kello soi aamuviiden jälkeen, tuppasi vähän väsyttämään. Pakkanen oli vähän laskenut (noin -25c tienoille), mutta kerrospukeutuminen oli silti päivän sana. Mulla oli mm. pitkähihainen neulepaita, fleecehuppari, villapaita, villatakki ja toppatakki päällekkäin, niiden lisäksi vielä villashaali niskassa. Kirkonmäelle karautettiin Matin kanssa aamukuudeksi ja päästiin ottamaan tuntumaa ison kirkon pakkaslukemiin kynttilöiden sytyttämisen merkeissä. Tosi kylmähän siellä oli, ei sitä oikein muulla tavalla voi ilmaista, mutta hämäryys ja vähitellen ympäri kirkkoa syttyvät kynttilät ovat kyllä ihan joulutunnelman huippua. Siinä yritin vähän ääntäkin availla, siinä määrin kun tuolla kellonlyömällä moiseen toimintaan kykenee. Kuorolaiset urkuparvella olivat varusteineen kuin random-seurue naparetkeläisiä, mutta laulettiinpa kumminkin. Minä hyppelin urkuja soittaneen Sinikan viereltä välillä johtamaan ja välillä alttoriveihin laulamaan. Kerrospukeutuminen yhdistettynä tähän pienimuotoiseen liikehdintään toimi jokseenkin hyvin, loppumetreillä jäässä olivat lähinnä sormet ja varpaat, muuten oli vaan sellainen yleiskohmeus päällä. Sinikka otti ennen jumiksen alkua itselleen mukillisen vettä – toimituksen loputtua siitä oli tullut ihan kirjaimellisesti jäävettä: mukillinen oli ihan ankkajäässä. Kertoo jotain lämpötiloista…

Kotiin päästyä sulattelimme kohmeloa Don Camillo -elokuvan äärellä. Siinä vaiheessa, kun tunsi itsensä jälleen sulaksi, iski myös armoton urvahdus – siksi elokuvan keskiosassa tapahtui paljon sellaista, mistä ei ole mitään selkeitä muistikuvia. Pipariraksalla hommat etenivät, mutta valmis rakennelma ei ole vieläkään.

IMG_7553

IMG_7550

Iltapäivällä soiteltiin Soili-siskolle sinne huitsiin. Skype ei pelittänyt, mutta onneksi puhelinlinjat sentään toimivat ja kaikki pääsivät luurin päähän vuorollaan.

Tapaninpäivän ohjelmanumerona oli perinteinen visiitti Annukan luo Rönkköön. Päivillä oli siinä vaiheessa jo sen verran hankala olo, että hän ei uskaltanut lähteä mukaan. Vierailudelegaatiossa olimme siis minä, Matti ja Arttu, joka lähti innosta tasajalkaa hyppien Matti-enon auton kyytiin ja piti meille viihdytys-showta koko vierailun ajan. Tuulikaapissa piti käydä pyörimässä ympyrää, jumppapallon päällä pomppia, nakertaa korppua, piparia ja viinirypäleitä, laulaa äidin porsaita ruotsiksi (erityisesti sitä ”allihuuppa”-kohtaa) jne. Ei tarvinnu pistää telkkaria päälle sitä live-vipellystä seuratessa.

Tämä aamu käynnistyi vauvauutisilla ja päivään piti tietysti mahduttaa ensivisiitti pikkuveljen luo. Muuten arki on alkanut ilmoitella itsestään. Matilla alkoi työt ja mä vietin alkuillasta muutaman tunnin laululäksyjeni kimpussa. Käyntiinlähtö oli vähän kankeansorttista, mutta kun ottaa huomenna uusiksi, niin eiköhän tämä tästä lähde taas rullaamaan. Nyt nukkumaan, kunhan ensin käyn tarkistamassa, että ovet ovat kiinni niin, ettei Urpo-katti pääse niitä aukomaan. Tämänpäiväisen kaupunkireissun aikana se oli omatoimisesti päättänyt vähän tuulettaa parvekkeen ovesta ja sisälläkin oli varsin raitis ilma palattuamme…





Vauvauutisia!

27 12 2010

Niitä täällä on jännätty koko joulunpyhät ja nyt se sitten tapahtui: sisko-Päivi pyöräytti maailmaan pienen pojan aikaisin tänä aamuna. Ehdittiin jo mummon ja isoveli-Artun kanssa käydä suvun pienimmäistä tapaamassa, tässä todistusaineistoa muillekin ihailtavaksi.

IMG_7557

IMG_7565

Lisää vauvakuvia voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.





Koivulan kesäjuhlat

3 08 2010

Vuotuiset perheen megakekkerit ovat nyt tältäkin vuodelta onnistuneesti ohitse. Suunnitelmia tehtiin Kirsin kanssa kaikessa hiljaisuudessa tässä pitkin kesää, mutta siltikin juhlatoimikunnan jäsenet kekkaloivat aamun pikkutunneille saakka juhlia edeltävänä yönä. Nuorimmat päivänsankarit olivat aika kihinöissään ja yrittivät kovasti udella mitä tuleman pitää – Ilona ehti jo surra sitäkin, että entäs jos kaikki olisikin pelkkää hämäystä… Yön pimeiden tuntien puuhiin kuului mm. kattilanpaikkausta pop-niiteillä ja kitarankielillä – ja voilà, design-kattila oli valmis käyttöön.

Tänä vuonna juhlittiin Ainoa 10v. ja samalla myös Mattia, 25v., jonka 20v. juhlat jäivät juhlistamatta, joten kekkeritkin olivat kaksipäiväiset. Ekan päivän aamuna juhlatoimikuntalaiset kipittelivät salamyhkäisinä pitkin pihaa mm. piilottamalla pandoja puuhun ja pikku-elukaisia koirannahkarukkasessa piirongin laatikkoon, täyttämällä salaa vesi-ilmapalloja saunassa, keräilemällä kasaan pehmoeläimiä, lukitsemalla oven riippulukolla ja piilottamalla avaimen kivillä täytetyssä päälärissä järveen, ripottelemalla vihjekirjekuoria sinne tänne jne. Aamun teemana olivat Pandat Panfun tyyliin. Tuo virtuaalimaailma on molempien tyttöjen suosikki ja juhlan kunniaksi heidän omat pandahahmonsa hyppäsivät hetkeksi ihan live-maailmaan suorittamaan erikoistehtäviä ja pelastamaan ilkeän pahiksen kidnappaamia pikkuöttiäisiä.

Juhlaväen pukeutumiskoodi oli panda-teeman mukaisesti mustavalkoinen, Ainolla ja mukana poukkoilleella Poopuli-pandalla oli myös hienot kasvomaalaukset (jotka kestivät menossa mukana melko pitkään, varsinkin, kun Poopu kohenteli omiaan noella sit loppuillasta). Tehtävärasteilta pandat saivat kerättyä pandakolikoita ja vihjeitä seuraaville rasteille ja missio saatiin onnellisesti päätökseen: pikkuöttiäiset tuli pelastettua ja pääsivät uusien omistajiensa hellään huomaan.

Päivän ohjelma jatkui retkellä ”salaiselle saarelle”, Linnansaaren kansallispuistoon ja Linnansaarelle. Kun seurueessa oli kahdeksan aikuista ja neljä lasta, saimme kerättyä mukaan varsin kunnioitettavan määrän tavaraa: piti varustautua siihen, että paikan päällä ei ole mitään muuta kuin katto 2/3 seurueen pään päälle (viimeinen kolmannes majoittui telttaan) ja mökeissä peitot, tyynyt ja patjat, keittokatos ja polttopuita – kaikki muu tarvittava on tuotava mukanaan. Mukaan tuli runsaasti ruokaa (olisimme eläneet sillä määrällä varmasti ainakin kolme päivää…), teltta, retkipatjoja, kattila, paistinpannu, trangia, makuupusseja, lakanoita, vaatteita, pyyhkeitä, uikkareita, kameroita, lastenrattaat…

Kolmen auton letkassa ajelimme Oraviin, jossa nuoriso viihdytti venettä odotellessa itseään syömällä kertaalleen sulaneita jäätelöitä ja nakkelemalla laiturilta kiviä veteen. Reittialus saarelle osoittautui aika pieneksi (joskin suht’ nopeaksi) moottoriveneeksi – niin pieneksi, ettei meidän revohka mahtunut kerralla kyytiin… Mutta saarelle kumminkin päästiin, vallattiin mökkimme ja pykättiin teltta pystyyn. Alueen ulkonäkö oli muuttunut melkoisesti: Asta-myrsky oli kaatanut pihapiiristä monta puuta, jotka pötköttelivät juurakot pystyssä pitkin pituuttaan.

Menoa se ei sinänsä hidastanut lainkaan. Lapset kirmailivat onnessaan ympäriinsä ja aikuisetkin nauttivat reippaasta, retkihenkisestä ulkoilmaelämästä. Paitsi Aino-parka, jolle oli päivän mittaan noussut kuumetta ja kurkkukin oli kipeä – häneltä oli vähän veto poissa, mutta ihmeen reippaasti tyttö kumminkin jaksoi päivän humussa mukana. Saunominen ja uiminen oli yksi illan ohjelmanumeroista – sille tosin tunti oli aika lyhyt aika: Kirsi ei ennättänyt lainkaan järveen, minä taas en ennättänyt minnekään muualle kuin sinne järveen, jossa paimensin laiturilta pellehyppyjä hyppeleviä tyttöjä järvivedessä lilluen.

Iltaruoaksi oli niinkin jännittävää retkimuonaa kuin muurikka-pannulla lämmitettyä makaroonilaatikkoa (joka matkusti jäisenä, kylmäkallen virkaa toimittaen saarelle), sämpylöitä ja niiden päällä meidän sisarusten herkkua: tilli-persilja-ruohosipuli-basilika-silppua (jota Onni katseli epäilevä ilme naamallaan ja kysyi: ”Äiti, tykkäätkö sä tuosta ruohosta??”), grillimakkaroita ja jälkiruoaksi mm. lumimummon leipomia viinereitä. Ainakin kaikki aikuiset yrittivät urheasti tehdä lovea muonavarantoihin, mutta kuten sanottua, eväillä olisi eletty vielä pari päivää lisääkin…

Onnilla oli meno päällä, kun panda-identiteetti vaihtuikin ”oranssiksi toyota-kilpa-autoksi, joka oli maastoautojen sukua”. Ko. kilpuri mainosti suureen ääneen kovin monikäyttöisiä ja käteviä eturenkaitaan, joiden ansiosta esimerkiksi kivelle kiipeäminen oli vaivatonta. Siellä sitten pörinän säestyksellä viuhdottiin pitkin pihaa ”tulivauhtia” ja välillä käytiin huoltoasemalla tankkaamassa bensaa, öljyä ja tuulilasinpesunestettä – mistä milloinkin sattui vajausta olemaan. Onnilla sattui kans olemaan vatsa kovalla ja siksi piti jonkun aikuisen kanssa rampata huussissa useamman kerran illan aikana. Mun eskorteerausvuorolla poika istui reiän päällä ankarasti äheltäen ja totesi, että ”onnellisuuteni on aika vähissä”. On kai, jos mitään ei meinaa tulla… Mutta sitten, kun pitkällisen tikistyksen jälkeen saalista lopuksi saatiin, ponnahtivat onnellisuustasot taas huippulukemiin.

Illalla osa seurueesta kävi tekemässä kävelylenkin saaren torpalle – tyyni ja kaunis kesäilta oli siihen onnen omiaan. Jännittävä päivä vei veronsa ja porukka hyytyi omiin punkkiinsa yksi toisensa jälkeen – huolimatta myöhäisempien saunaseurueiden halonhakkuumäiskeestä tahi muista hälyäänistä. Meidän mökissä taidettiin valvoa tunnelmalisessa kynttilänvalossa kaikkein kauimmin. Onneksi oli ne kynttilät, koska yöt ovat tosiaankin pimeitä jo tähän aikaan vuodesta…

Seuraavana aamuna minä, Matti ja Juha päätimme olla reippaita ja lähteä käymään vajaan kymmenen kilometrin mittaisella aamulenkillä saaren ympäri. Kohteena oli Linnavuori saaren kauimmaisessa päässä. Meno oli ihan reipasta, oli mäkeä ja mutkaa, polvittelevia polkuja ja erikoistarjouksena vielä maastoaitahyppelyä: myrsky oli kaatanut polulle lukemattomia puita, joista piti päästä jollain konstilla yli, ali tai ympäri. Kaikkia edellämainittuja tuli kokeiltua, useita kertoja..! Mutta maisemat olivat hienoja ja sää suosi. Takaisin leiripaikalle päästyä olikin sitten aamu-uinnin ja brunssin paikka – sitten pitikin käydä jo pakkailupuuhiin. Aamun luonnonrauhaa hieman häiritsi myös saareen rantautunut metsurilauma, joka tuli myrskyn tuhoja korjailemaan. Onnea vaan heille, hommia riittää.

Toisen päivän ohjelma ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, vaan oli vielä Matin yllätyksen vuoro. Onnistuimme pitämään sen salaisuutena ihan loppuun saakka: Oravista lähdettäessä naputeltiin vaan osoite navigaattoriin ja sankari itse suunnisti seurueen perille Savonlinnan laitamille. Siellä salaisuus sitten paljastettiin: olimme varanneet hänelle vesihiihtosession. Tämä oli Matin ensikosketus lajiin ja jännäsimme koko porukalla laiturilla, miten homma lähtisi sujumaan. Ja uskomatonta, mutta totta: siitähän pikkuveli singahti suksille ensiyrittämällä ja suihki menemään monta kierrosta kaatumatta kertaakaan. Ja oli kuulemma oikein hauskaa..!

Loppuhuipennuksen jälkeen seurasi yleinen hajaannus. Matti suuntasi suoraan Posiolle työkeikalle, Päivi ja Arttu menivät kotiin, isä, äiti ja Soili ajelivat Koivulaan ja minä plus Ojalat käytiin vielä jätskeillä ja uimassa. Aino oli liian kipeä uimaan ja pötköttelikin sen aikaa varjossa retkipatjoilla villapaita päällä, kahdella pyyhkeellä peiteltynä ja otti nokoset. Illalla sairastui sitten Ilonakin, joten talossa on nyt kaksi potilasta. Muut ovat toistaiseksi terveitä, joskin reipas ulkoilmaelämä ja juhlahässäkän purkautuminen veivät veronsa ja yleistä hyytymystä, päivätorkkuja yms. oli havaittavissa kautta linjan.

Mutta juhlatoimikunta saa jälleen kerran olla tyytyväinen onnistuneista juhlistaan sekä niitä suosineesta säästä. Katsotaan, mitä ensi vuosi tuo sitten tullessaan..!

Ai niin, lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.