Minä

Kollaasi2

Isosisko: kolmelle siskolle ja yhdelle veljelle, kaikki ovat minulle tärkeitä, vaikka heitä pitikin kouluikäisenä yrittää välillä karistaa kannoiltaan tai komentaa esikoisen auktoriteetilla…

Tytär: esikoinen, “Heidi-Beibi”, joka kävi isän ja äitin koulussa niin ala-asteen kuin autokoulunkin. Ja on sittemmin houkutellut vanhempansa mm. chattailun ja bloggailun pariin…

Täti: tällä hetkellä neljälle mainiolle piiperolle. Ja ylpeä siitä 🙂 ”Täti”-ilmaisu sai kummasti positiivisemman sävyn heti, kun itsestä tuli sellainen..!

Kummi: niin ikään kolmelle eri elämänvaiheissa olevalle nuorelle ihmiselle: ensimmäinen on jo valkolakkinsa saanut, toinen meni syksyllä 2007 ekalle ja kolmas täytti viime kesänä kaksi vuotta… Nautin yhdessäolosta kaikkien kanssa aina, kun siihen suinkin on mahdollisuus. Yleensä liian harvoin… Ai niin, hyvänen aika, onhan mulla myös karvainen kummilapsi – Jussi-kissa!

Kollega: osa aivan mahtavaa työtiimiä – porukkaa, jossa saa olla oma hullu itsensä ja päästää luovuuden valloilleen, tehdä töitä itsenäisesti ja saada silti tukea aina tarvittaessa

Ystävä: luotettava ja lojaali sellainen. Se, jolle saa soittaa vaikka keskellä yötä jos siltä tuntuu. Se, jonka saa tosi helposti ylipuhuttua mukaan vaikka miten hulluihin virityksiin… Se, joka ilahtuu aina suunnattomasti kaikista yhteydenotoista. Se, jonka sotkuiseen kotiin voi aina tulla kylään. Se, jolta saa halauksen aina kun on sen tarpeessa. Se, joka kuuntelee ja ainakin yrittää auttaa. Se, jolle jokainen ystävä on rakas ja tärkeä..!

Uuden oppija: ja varsin innokas sellainen – jos vaan aihe kiinnostaa..! Ja olen päättänyt, että niin vanhaksi en tulekaan, ettenkö jotain uutta pystyisi oppimaan. Tällä hetkellä opinnot painottuvat tuonne musiikkipuolelle sekä virtuaalimaailman alati laajeneviin ympyröihin.

Laulaja: sydämeltäni kyllä, henkeen ja vereen. Vähintäänkin hymisen ja hyräilen non-stop, sen tietävät kaikki lähipiirissäni halusivatpa tai eivät. Laulaessani olen onnellisimmillani ja siksi omistaudun sille vapaa-aikanani 🙂

Optimisti: perusideologialtani, kyllä. Ja haluankin olla.

Kokeilija: tämä puoleni pääsee erityisen hyvin esille erilaisissa käsityöprojekteissa sekä keittiössä niinä hetkinä, kun jotain syötävää on kursittava kokoon keskenään mahdollisimman epäsopivista aineksista (turvallisuussyistä näitä ei tarjoilla muille, ihan itselle vaan…). Tyypillistä molemmille on että a) lopputulos ei koskaan ole samanlainen ja b) ohjeita / reseptejä (jos sellaisia sattuu olemaan) ei ikinä noudateta pilkulleen… Ne ovat täysin suuntaa-antavia ja tehty sovellettaviksi!

Ideoija ja improvisoija: vrt. edellinen kohta… Kun idea tulee, yleensä sen myös toteutan – mieluiten hetipaikalla ja saman tien vuorokaudenajasta riippumatta, viivyttely ja venkoilu ei sovi mulle. Lopputulos on joskus hyvä, yleensä vähintäänkin mielenkiintoinen, silloin tällöin omituinen, toisinaan täysi fiasko… mutta koskaan ei voi tietää, jos ei kokeile!

Perfektionisti: tai ainakin hyvin vahvasti siihen suuntaan taipuvainen. En tiedä onko se hyvä vai huono asia – todennäköisesti tilanteesta riippuen se voi olla kumpaa tahansa. Se siivittää minua mahtaviin suorituksiin ja ajaa aina eteenpäin tekemään asioita entistä paremmin ja jopa ylittämään itseni tarvittaessa, mutta joskus se voi tehdä elämästä vaikeaa… Kun vaan on ihminen, joka ei vaan oikeasti OSAA (tai ehkä ennemminkin tyydy) menemään yli siitä, mistä se aita on matalin, niin välillä se mutkistaa asioita.

Individualisti: nousen takajaloilleni välittömästi, jos mua yritetään taholla tai toisella tunkea kovin tarkkoihin normeihin tai raameihin tai käsketään tekemään jotain tiukasti säädettyjen ohjeiden mukaan ihan vaan ”siksi, että niin kuuluu tehdä”. Uskon vahvasti omaani ja muiden yksilöllisyyteen – miksi pitäisi tyytyä olemaan tavallinen, kun onkin uniikki, omalla tavallaan?

Reissaaja: nykyään keskityn enimmäkseen kotimaanmatkailuun, mutta muutkin maat ja ilmansuunnat käyvät mulle – hyvä seura matkalla / perillä on tärkeää! Osaan edelleen pakata matkalaukun tehokkaasti ja lyhyessä ajassa ja nautin yleensä sekä matkanteosta että perillä olosta. Matkoilla joudun usein paimenkoiravietin valtaan, kiitos matkaopastaustani… Sisuskaluni kestävät eksoottisetkin pöperöt ja pöpökannat sairastumatta. Nukun makeasti missä liikennevälineessä hyvänsä, mukaanlukien helsinkiläiset raitiovaunut ja paikallisbussit 🙂

Punapää: vaikka olenkin oikeasti blondi, olen kovin kiintynyt punaiseen tukkaan. Se sopii mainiosti yhteen tempperamenttini kanssa!

Kiipeilypuu: nii-in. Tämän lempinimen sain noilta samaisilta vekaroilta, jotka minua tädiksi kutsuvat… Voit itse miettiä miksi.

… olen siis kaikkea tätä ja paljon muuta 🙂

Lauluharrastuksestani lisää Heidin Laulupuussa

Valitut palat “Aikuiset ystäväni” –kirjan kysymyksistä:

Toteemieläimeni: Duracell-pupu, laulutunneilla Tetra
Mottoni: “Aina on liian aikaista antaa periksi” / “Kaikella on tarkoituksensa”
Lapsuuden unelma-ammattini: salapoliisi, niin kuin Neiti Etsivä
Nykyinen ammattini: Matkailualan kouluttaja, erikoistunut verkkopedagogiikkaan
Erityistaitoni: käsiala, non-stop-hyräily, improvisointi tilanteen sitä vaatiessa
En osaa: mennä siitä, mistä aita on matalin… ikinä…
Kerään: vanhoja nuotteja, laulamiseen liittyviä sarjakuvastrippejä, tavalla tai toisella muistorikkaita tavaroita
Parhaat puoleni: päättäväisyys, luotettavuus, lojaalius
Oudoin tekemäni asia: teen outoja asioita päivittäin… Olen mm. Tehnyt iranilaiselle tae-kwon-do-joukkueelle kankaisen Iranin lipun hämärän mustavalkokopion pohjalta, syönyt lutikoita ja heinäsirkkoja ja “stepannut” parkkipaikalla saadakseni valvontapuomin avattua…
Elämän tarkoitus: elää niin, ettei tarvitse vanhana voivotella käyttämättä jääneitä tilaisuuksia
Lempituoksuni: ulkona kuivunut pyykki, kesä, tuore kahvi
Lempiaineeni: vesi eri olomuodoissa
Lempileluni: palapelit, erilaiset ”ongelmanratkaisupelit” (paitsi ei Rubikin kuutio, sitä en ole ikinä saanut ratkaistua…)
Inhokkiruokani: piparjuurta sisältävät
Inhokki-ilmaukseni: mitäänsanomaton “ihan hyvä”
Jos olisin rakennus, olisin… konserttitalo.
Jos olisin säätila, olisin… tyypillisen irlantilainen eli varsin vaihteleva
Jos olisin auto, olisin… järeä maastoauto, joka kulkee maastossa kuin maastossa
Parasta musiikkia juuri nyt… klassinen vokaalimusiikki, oopperat, irkkumusa, latinorytmit

Mainokset

2 responses

10 04 2009
valokuitu

Upea blogi…sai tänään hymyilemään 🙂 Mahtavia kuvia ja ihanan lämpimiä ajatuksia !!

8 11 2010
Joo Malmstedt

Moi Heidi ❤ Miten sie kerkiät pitää kotisivu samalla kun teet kaikkia noita muita juttujasi??? Nyt vasta kävin sinun kotisivuillasi enkä malttanut (=ei ollut aikaa) lukea kaikkia, sorry. Milloin sie sitten valmistut ja mikä sinusta tulikaan??Elämä soljuu eteenpäin sellaisella vauhdilla ettei meinaa pysyä perässä, ensi la meillä onneksi on lapsien pelit samalla paikkakunnalla, Leppävirralla 😀 Riina (15) pelaa lentopalloa, ja kaikki pojat pelaavat jää-kiekkoa, onneksi Hessu (7) on aika lahjakas luistimilla että pystyy olemaan Jepen (9) joukkueessa, ja Heppu (11) pelaa omassa ja oli eilen lainassa vuotta vanhemmissa joukkueessa.
Muuten menee hyvin, työt vaan tahdo sotkea tätä vapaa-ajan viettoa 😉
RT Joo 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: