sinne meni tämäkin viikko…

30 01 2011

Tästä viikottaisesta kuvakatsauksesta on näköjään tulossa tapa, kun kesken viikon ei ennätä kirjoittelemaan. Mutta parempi sekin, kun ei mitään..!

ma 24.1.2011

IMG_0107

Osuin oppilaskunnan huoneeseen juuri sopivasti juhlistamaan upouutta kahvinkeitintä ja maistamaan ensimmäisiä sillä keitettyjä kahveja. Kuva napattu pannun kyljestä kahvin tippuessa.

ti 25.1.2011

IMG_0112

Flunssan loitollapitorepertuaariini kuuluu tyrnimehuhömpsy aamuisin, D-vitamiinin ja kalaöljykapselin kera. Enkä muuten ole sairastellut koko talvena.

ke 26.1.11

IMG_0116

Ikkunani taakse räystäälle on ilmaantunut tänäkin talvena melkoisia jääpuikkoja. Huomasin ne keskiviikkoaamuna, kun harvinainen valoilmiö – aurinko! – pitkästä aikaa näyttäytyi. Se kerääntyi myös valopilkuksi laavalamppuun ja kurkisteli mua sieltä, kun väänsin epätoivon vimmalla analyysiläksyjä sekä viimeistelin tuntisuunnitelmia ennen kouluunlähtöä.

IMG_0121

to 27.1.2011

IMG_0127

Pikkuoppilaani ovat aina yhtä innoissaan päästessään soittelemaan näillä soivilla putkilla. Ope ei välttämättä ole ihan yhtä innoissaan roudatessaan niitä julkisissa, onneksi ne eivät sentään paina paljoa.

pe 28.1.2011

IMG_0138

Äänifysiologian intensiivikurssin viimeinen luento oli perjantai-iltana – seuraavan viikon aikana kaikki luennoilla saatu matsku pitäisi saada ladattua päähän, että osaisi tentissä vastata jotakin järkevää – jaiks! Tosi mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, mutta sitä tuli aika paljon…

La 29.1.2011

IMG_0140

Kokeilin Tanjan luona ekaa kertaa elämässäni tämmöistä päänhierontahärpäkettä ja kun sellainen osui kohdalle, piti hankkia itsellekin. Simppeli kapistus, joka näyttää vähän kuin toisesta päästä ”avatulta” vispilältä. Vispilän varresta pidetään kiinni ja sitten hierotaan päänahkaa noilla ”varvuilla”. Tuntuu aivan ihanalta – suosittelen kokeilemaan.

su 30.1.11

IMG_0154

Komea pakkaspäivä päättyi komeaan auringonlaskuun, jota ihailin (yllätys-yllätys) luokan ikkunasta ollessani koululla reenailemassa. Ja hyvin laulatti.





Viikon kuvakatsaus

23 01 2011

Äiti ehti kysellä jo puhelimessa, että tuleeko tältäkin viikolta kuvakatsaus selvennyksineen – tässäpä siis viikon kuvat ja kuvatekstit:

17.1.2011

IMG_7720

Törmäsin ruokakaupassa punajuuriin ja päätin hetken mielijohteesta ostaa ison pussillisen. Juustohyllystä nappasin niiden kaveriksi vuohenjuustoa. Aivan tolkuttoman hyvä yhdistelmä, jopa meikäläisen kokkaustaidoilla! Punajuuria on sit syöty pitkin viikkoa.

18.1.2011

IMG_0095

Tiistai-iltana meillä oli syksyn analyysikurssin loppukonsertti, jossa lauloin Bachia. Itsestä tuntui, että säestysharjoitukset aikaisemmin päivällä menivät paremmin kuin konserttiversio, mutta sain silti kuulijoilta ihan positiivista palautetta, joten pitänee olla tyytyväinen. Ja nytpä sekin aaria on kertaalleen ”korkattu” – vielä tuon ehtinee laulaa kerran jos toisenkin.

19.1.2011

IMG_7724

Olin ihan liikuttunut, kun yksi sen mun teiniryhmän oppilaistani, kitaristipoika, jäi tunnin jälkeen luokkaan ja halusi soittaa mulle itse säveltämänsä kappaleen. Hän kertoi syksyn laulukokeiden yhteydessä sävellyksistään ja sanoin silloin, että olisi kiva kuulla niitä joskus. Ja poika oli selvästikin pistänyt asian korvan taakse ja otti nyt itse asian uudelleen puheeksi. Aika liikkistä 🙂

20.1.2011

IMG_7730

Sain postissa tilaamani Rossinin oopperapartituurin. Kyllä sitä kelpasikin hipelöidä..!

21.1.2011

IMG_7738

Oli taas sellainen viikko, että perjantai-iltana kotiin päästyä oli jokseenkin seisahtanut olo – kuten kuvasta näkyy. Päässä ei liikkunut juurikaan mitään. Onneksi koomaolotila meni ohi seuraavaan aamuun mennessä.

22.1.2011

IMG_0097

Meillä oli poikkeuksellisesti koulua lauantainakin ja suoraan tuntien jälkeen suuntasin Riinan ja Oton luo pitämään kummipojalle yhdistettyä piano-/mupetuntia 🙂 Oppilas oli varsin innokas ja pari tuntia hurahti nopsasti. Riina lämmitti vielä saunan ja laittoi ihanaa uunilohta, joten olikin ihan yö, kun palailin kotiin. Ja yö oli luminen ja hiljainen.

23.1.2011

IMG_0101

Meillä on parhaillaan äänifysiologian kurssi menossa ja siellä demonstroitiin erilaisia laululihaksistoa aktivoivia apuvälineitä. Nämähän mulla jo olikin ihan omasta takaa: jumppakuminauha ja tasapainolauta. Ne on nyt (taas vaihteeksi) kaiveltu esille ja käyttöön.





viikon kuvakatsaus

16 01 2011

Toinen viikko arkea alkamassa. Se eka meni toisaalta tosi nopsasti, toisaalta taas tuntuu, että tässä arjessa on tarvottu jo pienen ikuisuuden verran. Päivän kuvat on tullut otettua, mutta niitä tuossa katsellessani huomasin, että ne eivät välttämättä ihan ensisilmäyksellä aukene…

Siksipä tässä pikakelauksella viimeisimmät kuvat pikaisten selitysten kera – omia selityksiäänkin saa tietty tarjota, se saattaisi oikeastaan olla vielä hauskempaa!

7.1. Hankkiuduin lomatauon jälkeen koululle treenaamaan ekaa kertaa tänä vuonna. Sinne saakka pääseminen oli hankalaa, mutta perille päästyä laulaminen olikin sit ihan mukavaa. Ikkunasta heijastuu niin luokka kuin naapuritalon seinäkin.

IMG_0016

8.1. Niin, tänä talvenahan meillä on tuota lunta täällä Helsingissä. Maassa, katoilla, teillä, kaduilla – kaikkialla. Ihan yli oman tarpeen… Tässä sitä lapioidaan pois rautatieaseman katolta.

IMG_0022

9.1. sitten tuli suojakelit ja Elielinaukiolla katua ylittääkseen olisi tarvinnut kanootin…

IMG_0036

10.1. maanantaina palattiin harjoituskoppiin tuijottamaan seinää… Mutta vuoden eka laulutunti meni oikein hyvin, joten kyllä tämä tästä!

IMG_0038

11.1. Ei auttanut muu kuin palata tuntisuunnitelmien pariin, puuh. Tätä riemua riittää siis toukokuulle saakka.

IMG_0041

12.1. nukuin yöllä huonosti ja aamulla oli järkyttävä päänsärky. Kalenterissa oli kuitenkin niin monta juttua (Oratorioproduktion resitatiivien läpimeno, analyysikurssin aloitus ja kolme tuntia opetusta), että liikkeelle piti päästä. Onneksi burana on keksitty! Ankean alun jälkeen päivästä sukeutui sitten ihan yllättävän hyvä.

IMG_0046

13.1. viikonloppuna Familjen Ojalalta saamani tulppaanit olivat ihan terässä vielä loppuviikostakin. Onni oli valinnut värin – se on meidän molempien lempiväri nimittäin tuo punainen.

IMG_0062

14.1. päädyin ykskaks yllättäen sauna- ja juttuseuraksi Tanjalle. Siinä menikin ihan yöhön saakka ja kotiuduin vasta seuraavana päivänä.

IMG_0068

15.1. Kirkas pakkaspäivä, kattelin auringonlaskua luokan ikkunasta laulaessani.

IMG_0072

16.1. illalla kotiin tultuani täällä odottikin huusholli, jonka mistään hanasta ei tullut vettä. Sitä oli juurikin tuon puolen lasillisen verran koko talossa. Kiva. Onneksi muutaman tunnin odottelun jälkeen vika on korjattu ja vettäkin taas tulee.

IMG_0076

Huomisesta rumba lähtee taas pyörimään. Tää on tätä.





Operaatio Pipari: Notre Dame

9 01 2011

Pipariarkkitehdin työkiireiden takia Notre Dame valmistui vasta vuodenvaihteen jälkeen, mutta valmistuipa kuitenkin – tässä näin:

100_1519

100_1516





totuttelua arkeen…

7 01 2011

Tämä arkeen totuttelu käy melkein työstä – sellainen reipas puuhavaihde ei meinaa millään loksahtaa kohdalleen ja tuntuu, etten saa mitään järjellistä aikaiseksi. Tänään sentään onnistuin vääntäytymään koululle treenaamaan, ekaa kertaa tänä vuonna. Ja ihan hyvinhän se sujui – sitten, kun olin saanut rämmittyä sinne saakka. Tai ehkä tää on vaan jotain alitajuista viime hetken himmailua, ennen kuin kevät rysähtää käyntiin maanantaina. Uskaltauduin nimittäin raottamaan kalenteria himppusen ja jopasjopas, sivuthan olivat merkintöjä mustanaan heti välittömästi. Jaiks.

IMG_0016

Loppiaisaattona ohjelmassa oli tähtitiimitärskyt, tällä kertaa Hyvinkään Hyvänmielen linnakkeessa Anun ja Danielin luona. Kahdeksasta naisesta irtosi puhetta ja naurua tuvan täydeltä. Mikäs siinä oli jaksaessa, kun tyhjensimme notkuvan pöydän kaikista välimerellisistä herkuista, jotka Anu oli meille kokkaillut. Jälkiruoaksi Anu oli leiponut meille Kruunupullan omalla superhyvällä reseptillään. Ja vielä paremmaksi sen tekee kaikki ne hyvät ja positiiviset ajatukset, joita Anu siihen leipoo 🙂 Oli aivan ihana ilta, jälleen kerran.

IMG_0006

Mua jäi harmittamaan, kun viime vuonna tuli otettua niin vähän kuvia ja siksi päätin taas kertaalleen haastaa itseni ”kuva päivässä” -projektiin. Eka viikko on jo onnistuneesti takana. Linkittelen kuvia varmaan myös tänne, mutta ensisijaisesti aion laittaa ne tuonne ”Kuvittelua” -blogin puolelle – ihan vaan pelkkinä kuvina ilman mitään selityksiä. Sieltä voi käydä kurkkimassa, jos projekti kiinnostaa.

 





Los härdellös, osa 2

3 01 2011

Aamulla kaikkia nukutti kohtuullisen makeasti. Mattiakin olis nukuttanut, mutta työt kutsuivat siinä vaiheessa kun me muut käännettiin kylkeä. Aamupäivä oli ihan yhtä suurta härdelliä kuin edellispäiväkin. Äiti leipoi piirakoita jauhot pöllyten, lapset kärttivät aikuisia seurakseen ulos, aikuiset yrittivät syödä aamiaista, perhetuttava soitti ilmoittaakseen, että tuo australialaisen vaihto-oppilaansa käymään puolen tunnin kuluttua, suurella vaivalla ulos hiihtämään saadut lapset palasivat sisälle kärttämään lautapelinpelaus-seuraksi, Arttu ennätti joka suuntaan, minne ei olisi tarvinnut ennättää, em. vieraat tulivat ja Onni ilmoitti, että hänellä on nälkä, mutta hän ei halua nähdä vieraita ynnä muuta sellaista pientä.

Iltapäivän ohjelmanumerona oli visiitti Päivin ja Markun kotiin, vauvaa katsomaan. ”Se näyttää ihan pieneltä mytyltä”, totesi Onni, joka oli kärsimättömästi odottanut pienen serkkunsa näkemistä jo vauvauutisista lähtien. Vauva vaikutti varsin rauhalliselta ja tyytyväiseltä tapaukselta ja käyttäytyi mallikelpoisesti vaikka muu serkkulauma remusi ympärillä hyvinkin äänekkäästi. Pikkumies kiersi sylistä syliin ja sai asiaankuuluvia ihailuja osakseen.

IMG_7689

IMG_7702

IMG_7698

Lisää kuvia vauva-albumissa TÄÄLLÄ.

Takaisin Koivulaan päästyä piti ottaa vielä yksi erä Carcassonea ja sen jälkeen korkata jo toinen täytekakku samalle päivälle. Rotinakakun lisäksi kun juhlistettiin myös isän synttäreitä ja harvinaista kyllä, onnistuttiin kaikki istumaan pöydän ympärillä suhteellisen rauhassa koko porukalla. Tällä sakilla se on suuri saavutus..!





Välipäiviä ja vuodenvaihto

1 01 2011

Välipäiviä vietettiin varsin leppoisissa merkeissä. Aavistuksen arjen makua tuli mm. konferenssijärjestelyihin liittyvän sähköpostimylläkän setvimisestä ja barokkianalyysikurssin lopputyön vääntämisestä, mutta tulivatpahan tehtyä – jee! Kohtahan noita pukkaa taas uusia, mutta kun ei vielä hetkeen katso kalenteria, niin hyvin menee.

Muutamana päivänä kävin myös reenailemassa Savonrannalla, jossa srk-talo oli sopivasti vapaana. Eka treenipäivä meni vähän koneistoa käynnistellessä ja enimpiä kinkun- ja rosollinrippeitä suupielistä ravistellessa, mutta siitä se pilli sitten lämpeni ja laulaessa meni 3-4 tuntia kerrallaan ihan kevyesti.

Täällä Koivulassa Arttu on pitänyt ylimmän ohjelmanjärjestäjän titteliä ja juoksuttanut milloin ketäkin. Jonkun aikuisen kun on koko ajan oltava näköetäisyydellä, koska muuten tuo puuhapetteri keksii takuuvarmasti jotain älyvapaata, jonka seurauksena on joko jonkun sortin sotku tai pienimuotoinen katastrofi…

IMG_7583

IMG_7525

Artun suosikkileikkejä tänä jouluna ovat olleet mm.

  • ovien availu ja sulkeminen: toimii missä tahansa ovessa, sovellettavissa myös kaikkiin muihin avattaviin ja suljettaviin asioihin, kansiin jne. Tätä voi jatkaa lähestulkoon loputtomiin, tyylit vaihtelevat kunnon pamauksesta sivistyneeseen, volyymiltaan hiljaiseen napsautukseen
  • valojen laittaminen päälle ja pois, tämä myös olisi Artusta ihanaa vaikka vuorokauden ympäri. Monesti nämä kaksi toimintoa myös yhdistetään, esimerkiksi vaatehuoneessa, jota Arttu tuttavallisesti myös vessaksi kutsuu…
  • keittiöhommat, varsinkin, jos niihin liittyy vettä. Kahvinkeitto, tiskaaminen tai ihan vaan pelkkä läärääminen – jippii! Joululahjaksi saatu leikkikeittiö on ollut kovassa käytössä tiskialtaineen, mikroaaltouuneineen, jääkaappineen ja pesukoneineen. Olisi otettu viereen sänkyynkin, jos olisi mahtunut. Jäi sit kuitenkin sängyn viereen.
  • hyppiminen ja pomppiminen, patjoilla tai ilman. Tapahtuu monesti ääniefektien kera. Herkkäkuuloisten kannattaa varustautua kuulosuojaimin, koska desibelilukemat ovat melkoiset. Poika toteaa välillä itsekin, että ”kamala ääni!!”
  • pienten tavaroiden kanniskelu, hypistely, laittaminen purkkiin ja purkista pois. Tähän tarkoitukseen toimivat napit, pelinappulat, ruuvit, kuulat, pikkukolikot ynnä muut. Rahanpesu – niin kyseenalaista toimintaa kuin se onkin – on myös ollut kehissä. Tapahtui kylläkin vaivihkaa suljettujen ovien takana ja selvisi vasta, kun mummo osui vahingossa paikalle kesken toimenpiteen…
  • urkujen soittaminen yhdessä ukin kanssa. Arttu vipeltää yläkertaan sovittamaan omia obligatojaan heti, kun kuulee ukin soittavan. Ja esimerkiksi Hämä-hämä-häkki urkusäestyksellä menee oikein hyvin. Joululauluista hittibiisiksi on noussut ”allihuuppa” eli äidin porsaat på svenska. Muita sanoja tästä kappaleesta ei oikein ole päähän tarttunut, mutta tämä yksi kylläkin.
  • Joululahjaksi saadulta Myyrä-DVD:ltä suosikiksi on noussut jakso ”Myyrä ja sienet”, jossa sieniltä lähtee hatut päästä ja myyrä laittaa ne takaisin.. Se on yleisön pyynnöstä katsottu n. kertaa.
  • kaikkien ”miehisten” puuhien vastapainoksi maailman ihmeiden veroiseksi laskettava ihanuus on Heili-tätin meikkipussi eli ”laukku”. Koordinaatio (tahi artikkelien funktio) vielä hieman heittää, kun sormen päähän tokosteltu huulirasva tai huulipuna päätyy sormesta suurella riemulla tuonne jonnekin korvan liepeille… Puuteri näyttää tällä hetkellä kynnenjäljistä päätellen siltä kuin jakaisin sen pienen oravan kanssa. Mutta oi sitä autuutta, kun pääsee kaiken tämän ehostuksen jälkeen ihailemaan omaa naamaansa peilistä 🙂

IMG_7596

IMG_7595

IMG_7599

Vuosi vaihtui toiseen keikalla – olin isän matkassa laulamassa puolenyön messussa. Olihan tuo taas vähän extremempi esiintymisajankohta, mutta kuulijat olivat ihan otettuja joka tapauksessa. Hyvä niin. Vuoden vaihduttua laulettiin vielä Maa on niin kaunis kirkon portailla lumisateessa.

Tälle illalle onkin sitten luvassa hulabaloota ihan melkoisesti, kun Kirsi ja hela Familjen Ojala saapuvat Kerttulan kunnaille. Tekemisenpuutetta ei liene kellään…





Koivulan joulua

28 12 2010

Aattoaamuna pakkasmittari näytti edelleen melkein kolmeakymmentä pakkasastetta, joten huushollin autot laitettiin piuhan päähän lämpenemään jo hyvissä ajoin. Aamupäivä joulurauhan julistamista ennen meni perinteisesti viimehetken siivoilu-/leipomis-/kokkailu- yms. hössötyksessä, äiti ja Arttu ihan kärkijoukoissa – jälkimmäisen hössötys ei ollut ihan sieltä kaikkein produktiivisimmasta päästä, mutta vauhtia sitäkin enemmän…

Mä päädyin taas aaton ja jouluaamun joulukanttoriksi, koska kanttori-Sinikka oli sairaana ja laulukiellossa. Tällä kertaa tieto sentään tuli vähän aikaisemmin kuin vuosi, pari sitten – silloin sain tekstiviestiä jouluaamuna aamuviiden pintaan. Matti ja Päivi lähtivät pakkasta uhmaten hautausmaalle kynttilänsytyttelykierrokselle sillä aikaa, kun mä menin kirkkoon äänenavauksiin ja harjoittelemaan. Meidän kirkkoreissun aikana äiti, Arttu ja Markku olivat koristelleet joulukuusen ja köyttäneet sen varmuuden vuoksi ”kissa- ja lapsilukolla” verhotankoon kiinni.

IMG_7518

Illan päävierasta odotellessa jänskätys tarttui tähän pikkutonttuun, joka vaihtoi sähköjänisvaihteelle jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Tai sitten se johtui siitä loputtomasta kahvinkeittoleikistä, joka on ollut ihan ykkössuosikki tänä jouluna. Siihen ei tarvita muuta kuin vähintään kaksi kippoa ja liraus vettä – loputon riemu syntyy siitä, kun sitä vesilirausta kaadetaan kupista toiseen, ees taas. Elämän ilot ovat varsin yksinkertaisia, kun on kaksivuotias. Pukkia odotellessa ehdittiin isän kanssa kahlata yksi joululaulukirja melkein läpi saakka. Isä soitti, mä lauloin ja muu seurue kuunteli (ei niillä tosin ollu paljon vaihtoehtoja…). Pukin saapuminen veti sitten pienimmäisen aika hiljaiseksi. Tällä kertaa ei jäänyt pukin partahaivenia kouraan (kyllä, todistusaineistoa löytyy vauvakirjan välistä), vaan seurustelu pukin kanssa oli hieman sivistyneempää.

Kilttejä oltiin ilmeisesti oltu kaikki. Tonttuallianssin tämänvuotisista lahjuksista voisi mainita esimerkiksi äitin saaman alusasusetin (mallia Itä-Saksan armeija) sekä isän toivoman ja saaman ”hilavitkuttimen”: tässä yhteydessä avaimenperän, joka ilmaisee olinpaikkansa, kun sitä kutsuu. Hyödyllinen ominaisuus, jos avaimet tuppaavat menemään hukkaan. Pakkauksen mukaan tulkitsimme sen reagoivan taputuksiin ja uutterasti paukuttelimme käsiä yhteen jouluyössä. Nada. Mitään ei tapahtunut vaikka miten taputti. Mutta annas olla seuraavana päivänä… Selvisi, että tietynkorkuiset äänet herättävät siinä vekottimessa palavan halun piipata. Ja niitä tietynkorkuisia ääniä lähtee esimerkiksi pikkupojista, naisväestä ja monesta muusta lähteestä, joten kapine piippaili ihan ehtimiseen kuin henkensä hädässä yrittäen saada ääntään kuuluviin kaiken muun oheismekkalan keskeltä. Kapine on sittemmin evakuoitu talon hiljaisempaan päähän odottamaan rauhallisempia aikoja. Muistaa se sieltä aina välillä huudella, kun joku sattuu ohi kulkemaan sopivasti äännähdellen.

Kun jouluaamuna kello soi aamuviiden jälkeen, tuppasi vähän väsyttämään. Pakkanen oli vähän laskenut (noin -25c tienoille), mutta kerrospukeutuminen oli silti päivän sana. Mulla oli mm. pitkähihainen neulepaita, fleecehuppari, villapaita, villatakki ja toppatakki päällekkäin, niiden lisäksi vielä villashaali niskassa. Kirkonmäelle karautettiin Matin kanssa aamukuudeksi ja päästiin ottamaan tuntumaa ison kirkon pakkaslukemiin kynttilöiden sytyttämisen merkeissä. Tosi kylmähän siellä oli, ei sitä oikein muulla tavalla voi ilmaista, mutta hämäryys ja vähitellen ympäri kirkkoa syttyvät kynttilät ovat kyllä ihan joulutunnelman huippua. Siinä yritin vähän ääntäkin availla, siinä määrin kun tuolla kellonlyömällä moiseen toimintaan kykenee. Kuorolaiset urkuparvella olivat varusteineen kuin random-seurue naparetkeläisiä, mutta laulettiinpa kumminkin. Minä hyppelin urkuja soittaneen Sinikan viereltä välillä johtamaan ja välillä alttoriveihin laulamaan. Kerrospukeutuminen yhdistettynä tähän pienimuotoiseen liikehdintään toimi jokseenkin hyvin, loppumetreillä jäässä olivat lähinnä sormet ja varpaat, muuten oli vaan sellainen yleiskohmeus päällä. Sinikka otti ennen jumiksen alkua itselleen mukillisen vettä – toimituksen loputtua siitä oli tullut ihan kirjaimellisesti jäävettä: mukillinen oli ihan ankkajäässä. Kertoo jotain lämpötiloista…

Kotiin päästyä sulattelimme kohmeloa Don Camillo -elokuvan äärellä. Siinä vaiheessa, kun tunsi itsensä jälleen sulaksi, iski myös armoton urvahdus – siksi elokuvan keskiosassa tapahtui paljon sellaista, mistä ei ole mitään selkeitä muistikuvia. Pipariraksalla hommat etenivät, mutta valmis rakennelma ei ole vieläkään.

IMG_7553

IMG_7550

Iltapäivällä soiteltiin Soili-siskolle sinne huitsiin. Skype ei pelittänyt, mutta onneksi puhelinlinjat sentään toimivat ja kaikki pääsivät luurin päähän vuorollaan.

Tapaninpäivän ohjelmanumerona oli perinteinen visiitti Annukan luo Rönkköön. Päivillä oli siinä vaiheessa jo sen verran hankala olo, että hän ei uskaltanut lähteä mukaan. Vierailudelegaatiossa olimme siis minä, Matti ja Arttu, joka lähti innosta tasajalkaa hyppien Matti-enon auton kyytiin ja piti meille viihdytys-showta koko vierailun ajan. Tuulikaapissa piti käydä pyörimässä ympyrää, jumppapallon päällä pomppia, nakertaa korppua, piparia ja viinirypäleitä, laulaa äidin porsaita ruotsiksi (erityisesti sitä ”allihuuppa”-kohtaa) jne. Ei tarvinnu pistää telkkaria päälle sitä live-vipellystä seuratessa.

Tämä aamu käynnistyi vauvauutisilla ja päivään piti tietysti mahduttaa ensivisiitti pikkuveljen luo. Muuten arki on alkanut ilmoitella itsestään. Matilla alkoi työt ja mä vietin alkuillasta muutaman tunnin laululäksyjeni kimpussa. Käyntiinlähtö oli vähän kankeansorttista, mutta kun ottaa huomenna uusiksi, niin eiköhän tämä tästä lähde taas rullaamaan. Nyt nukkumaan, kunhan ensin käyn tarkistamassa, että ovet ovat kiinni niin, ettei Urpo-katti pääse niitä aukomaan. Tämänpäiväisen kaupunkireissun aikana se oli omatoimisesti päättänyt vähän tuulettaa parvekkeen ovesta ja sisälläkin oli varsin raitis ilma palattuamme…





Vauvauutisia!

27 12 2010

Niitä täällä on jännätty koko joulunpyhät ja nyt se sitten tapahtui: sisko-Päivi pyöräytti maailmaan pienen pojan aikaisin tänä aamuna. Ehdittiin jo mummon ja isoveli-Artun kanssa käydä suvun pienimmäistä tapaamassa, tässä todistusaineistoa muillekin ihailtavaksi.

IMG_7557

IMG_7565

Lisää vauvakuvia voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.





Talven ihmemaa

23 12 2010

Täällä Kerttulassa on sellaiset kirpsakat kolmisenkymmentä pakkasastetta. Ihan tosi kylmää siis, mutta valokuvauksellisen kaunista. Kamera on ollut hyllyllä koko syksyn, mutta nämä maisemat piti saada ikuistettua, kun vielä tuo aurinkokin ennätti hetkeksi taivaalle.

IMG_7439

IMG_7454

IMG_7465

IMG_7469

Lisää talvisia kuvia pääsee katselemaan TÄÄLTÄ.

Pääsin leipomaan tän vuoden ekat piparitkin perinteistäkin perinteisemmän ”Kodin joulukasetti 1”:n soidessa taustalla. Ne mun piparit olivat sellaisia normaalien ihmisten pipareita, kun taas samassa pöydässä värkkäilleen velipojan tekeleet olivat Jotain Ihan Muuta – siitä oma postauksensa vielä myöhemmin.

Nyt on joulusaunassa käyty, kinkku on uunissa paistumassa, tämänvuotisen jouluseurueemme junioria, Arttua, ei kuulosta nukuttavan ollenkaan. Oli melkoisella touhuvaihteella koko poika muutenkin. Puuroa ei olis malttanut syödä loppuun, tokaisi vaan ”Heippa-aamen” mummolle ja pinkoi karkuun. Viimevuotista hittibiisiä (”Porsaita äidin oomme kaikki”) muistellessa ekan säkeen jälkeen heräsi kysymys ”Missä ne porsaat on??” ja niitä piti lähteä parven nurkista etsimään.

Äitin tekemät jäälyhdyt tuikuttelevat pimeässä illassa ja paukkupakkasessa.

IMG_7495