Keke Tallinnassa

16 02 2014

Hiihtoloman alkamisen kunniaksi kävimme eilen päiväristeilyllä Tallinnassa. Aamulla oli aikainen herätys ja vähän ehdimme jännätä lähtöselvitykseen ehtimistä, mutta tehokas organisointi takasi meille paikat laivalta (ja vielä noin neljä minuuttia ”luppoaikaa”…).

Menomatkalla saimme katsella maisemia oman hytin ikkunasta:

IMG_0492

IMG_0493

 

IMG_0495

Kaikki muistivat ottaa passitkin mukaan (vaikkei niitä kyllä kummemmin kyselty)

IMG_0494

Emme olleet ainoita liikenteessä olevia matkalaisia ja etenkin alkumatkasta jonoteltiin ahkerasti. Tässä ootellaan Tallinnan päässä maihinpääsyä.

IMG_0496

Maihin päästyämme bongasimme a) kunnollisen oloisen ja b) riittävän suuren taksin seurueellemme. Onnistuimme molemmissa ja tässä ollaan matkalla Titanic-näyttelyä kohti.

IMG_0502

 

IMG_0499

 

IMG_0498

 

IMG_0503

 

IMG_0510

Aino ja Keke poseeraavat elokuvasta tutuksi tulleessa Titanicin portaikossa

IMG_0507

Näyttelykierroksen jälkeen vuorossa oli lounas vanhassa kaupungissa. Ruoka oli oikein maukasta ja ympäristö viihtyisä.

IMG_0512

Lounaan jälkeen suuntasimme kävellen vanhan kaupungin halki kohti Kalev Spa’ta, jossa käytiin uimassa ja vesiliukumäkiä laskemassa. Yhdessä kaupassa pysähdyttiin siili- ja pöllöostoksilla. Keke vaan ihaili näyteikkunoita (ikkunasta kun löytyi lajitoverikin!).

IMG_0513

 

IMG_0514

Uimareissulta kuvia ei ole, mutta uimisen jälkeen oli herkkuhetken vuoro

IMG_0516

 

IMG_0515

 

IMG_0518

Sitten seurasikin spurtti kohti satamaa. Laivaan päätyi melkoisen sippi sakki – olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että reissu oli onnistunut kaikin puolin 🙂





Juhlavuosi – Osa 7: Juhlaillallinen pitkän kaavan mukaan

8 09 2013

Laulajakollegani Tero on samaa vuosikertaa kanssani ja juhlisti eilen pyöreitä vuosiaan pitämällä ensin konsertin musatalossa ja sen jälkeen kutsuvierasillallisen Villa Kivessä. Olin konsertin tuotantotiimissä mukana teknisen avustajan roolissa: huolehdin taustaprojisoinneista ja tekstimonitorista konsertin aikana ja pääsin siitä hyvästä illallisvieraiden joukkoon. Menu vuoden 1973 vuosikerran viineineen oli viimeisen päälle mietitty ja todella herkullinen, sitä syötiin pitkään ja hartaasti, väliin yhteislauluja laulaen. Kelpasi siinä siivellä juhlistaa omaakin juhlavuotta 😉





Juhlavuosi – Osa 6: Tähtitiimin tähtitapaaminen

8 09 2013

Elokuun viimeisenä viikonloppuna saimme pitkästä aikaa lisäjäsenillä vahvistetun Tähtitiimimme kasaan. Juhlistimme samalla kertaa mun synttäreitä ja Anun uuden kodin tupareita ihanan aurikoisessa loppukesän kelissä. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella ja tarjoilupöytä lähestulkoon notkui kaikkien herkkujen alla. Tässä ei oo ees vielä kaikki…

IMG_0008

Anu oli leiponut mulle kuuluisaa pullataidettaan: käsilaukkupullan synttärikakun virkaa toimittamaan! Käsilaukku siksi, että virkkasin hänelle itse suunnittelemani olkalaukun joku aika sitten. Ja toki laukku liittyy myös meitä yhdistävään matkailuteemaan. Mutta se oli hieno, maistui hyvältä ja rakkaudella leivotulta!

IMG_0009

Ilta kaikkinensa oli niin naurun- ja positiivisen energian täyteinen, että ei voinut muuta kuin ihmetellä – jälleen kerran! – kuinka mahtavista tyypeistä meidän tähtitiimimme koostuikaan ❤





Juhlavuosi – Osa 5: Pizzaa ja geokätköilyä

19 08 2013

Riina kutsui minut kanssaan pizzalle synttäreitä juhlistamaan. Tapasimme Ruoholahdessa ja kävimme matkalla moikkaamassa Ottoa hautausmaalla. Hautakivi on nyt paikallaan ja Riina on laitellut japanilaista kivipuutarhaa hautaa koristamaan. Kovin oli kaunista ❤

Sieltä jatkoimme Kamppiin pizzalle. Henkilökunta oli niin italialaista, että melkein tuntui kuin oltaisiin oltu ulkomailla. Ja niin oli hyvää, että piti syödä koko pizza, vaikka maha täyttyi jo puolikkaasta…

Täydellä vatsalla olikin sit hyvä ottaa Riinan huomassa ensikosketusta geokätköilyyn. Kävimme etsimässä (ja löytämässä!) kaksi kätköä kotimatkan varrella – se oli kivaa! Niin kivaa, että piti luoda kätköilyprofiili ja ladata tarpeelliset appsit puhelimeen jo bussissa matkalla kotiin – kätköilyä voisi kokeilla toisenkin kerran!





Juhlavuosi – Osa 4: Kummitädin kekkereissä

19 08 2013

Kummitätini Irja halusi juhlistaa synttäreitäni ja kutsui minut luokseen kylään. Olin viettänyt päivän haastatellen matkailualalle mieliviä opiskelijakokelaita ja suunnistin kyläreissulle suoraan töistä. Perille päästyäni minua odotti notkuva ja herkullinen pitopöytä: oli salaattia kastikkeineen, muussia ja palapaistia ja leipää, jälkiruoaksi Lumumbaa, kahvia Myrna-kupeista, keksiä, pullaa ja kääretorttukakkua (jota kummi pakkasi vielä mukaan kotimatkallekin). Lahjapaketista löytyi kahdet ruusunkukalliset, satiinipuuvillaiset pussilakanasetit, joihin kelpaa kääriytyä kauniita unia katselemaan. Kotimatka bussipysäkille taittui lähinnä pallona vierien..!





Juhlavuosi – Osa 3: Linnanmäki

16 08 2013

Elokuun ekalla viikolla oli aika palailla takaisin kotimaisemiin reilun kolmen viikon yhtämittaisen reissailun jälkeen. Juhlaviikot kuitenkin jatkuivat: tällä kertaa päivänsankari kutsuttiin Linnanmäelle ja varustettiin hupirannekkeella. En ole vuosikausiin ollut Linnanmäen vetkuttimissa – pelkkä hurjempien laitteiden katseleminen lähietäisyydeltä saa sisuskalut heittämään pari volttia ja pään pyörälle… Mutta kun ranneke kerran oli hankittu, niin täytyihän sitä käyttää. Päivityksineen kaksi päivää putkeen (kaksi päivää, kahdet seuralaiset), mikä on meikäläiseltä jo ihan kunniamaininnan arvoinen saavutus 🙂 Tuli todettua, että huvipuistoikäni ja -uskallukseni on noin kuusivuotiaan tasolla – 120 cm:n maagisen rajan ylittänyt kummipoika Onni päihitti mut jo mennen tullen – puhumattakaan vanhemmista sisaruksistaan ja Matista, joita ei pidellyt mikään. Uskaltauduin kuitenkin laskujeni mukaan neljääntoista eri vempaimeen ja kunnostauduin myös Caruzellon lounasbuffetissa 😉 Keke yritti tsempata Onnia lihapullansyönnissä:

IMG_1051

IMG_1052

Viimeiseksi, ennen kotiinlähtöä teimme vielä Keken kans kierroksen Rinkelissä

IMG_1058





Juhlavuosi – Osa 2: Koivulan Kesäjuhlat

15 08 2013

Koivulan kesäjuhlatraditio saavutti 10-vuotisvirstanpylväänsä tänä kesänä, kun sain kunnian olla juhlittavana päivänsankarina jo toisen kerran. Oli perin kummallista, kun tänä vuonna EN ollut mukana juhlatoimikunnassa vaan yritin parhaani mukaan pitää silmät ja korvat suljettuina.

Ennen virallisten kesäjuhlien alkua mulla, Kirsillä ja Juhalla oli perinteinen keikka Kerimäen kirkossa. ”Soivat maisemat” upposivat vastaanottavaiseen yleisöön – ainoastaan kesävierailulla olleet vaivaisukot olivat hieman jäykkäilmeisempiä, mutta kuuntelivat keskittyneesti nekin – myös iltamyöhään venähtäneet viimetipan harjoitukset, joista poistuessamme onnistuimme laukaisemaan kirkon hälytyssysteemin… Hups.

IMG_1001

Varsinaiset juhlallisuudet starttasivat Juhan puusarvisoolofanfaarilla: päiväkahvipöydässä koreili mummon leipoma ja Onnin koristelema kerma-vadelma-mansikkakakku, Aino ja Ilona pitivät runomuotoon laatimansa puheen ja minulle ojennettiin itsetehty kortti kera oopperalipun. Lippu oli Mihailovski-teatterin ”Naamiohuvien” esitykseen vielä samalle illalle, joten lähtöä saikin tehdä pikaisen uimareissun jälkeen saman tien.

Sää suosi, aurinko paistoi eikä linnassa palellut. Pietarilaiset esittivät vahvan tulkintansa Verdin oopperasta, jossa oli kaikki perinteisen oopperan tunnusmerkit: suuria tunteita, rakastumista vääriin henkilöihin, valeasuihin kätkettyjä henkilöllisyyksiä, väärinkäsityksiä, päähenkilön murha – ja tokihan tenori lauloi vielä viimeisen aariansa tultuaan ensin näyttävästi puukotetuksi 😉

IMG_0968

Seuranani oopperassa oli tänä vuonna lanseerattu virallinen juhlamaskotti: Kesäjuhlakettu, kavereiden kesken Keke. Keken on tarkoitus osallistua juhlavuoteeni, kunnes sitten ensi kesänä juhlakettu siirtyy seuraavaan osoitteeseen.

Oopperaillan jälkeen juhlat jatkuivat seuraavana päivänä koko juhlaseurueen voimin – lukuunottamatta äiti-Sirkkaa, joka joutui jäämään kotimieheksi välttääkseen Mustosen perheessä rellestäneet flunssapöpöt. Seurueemme lastautui autoihin ja suunnisti kohti Savonlinnaa. Eka ”hämäyspysäkki” oli K-marketin parkkipaikalla – Ilonan mukaan mulle ois ollut järjestettynä ”julkkistapaaminen” marketin myyjän kanssa 🙂 Matka kuitenkin jatkui Hirvaslahden leirikeskukseen, jonka rannassa meitä odotti kirkkovene! Sain Napakymppi-tyyliin valita kolmesta potentiaalisesta retkikohteesta yhden: kohtalon sormi päätyi osoittamaan kohti Simunan saarta. Matkaa määränpäähän oli viitisen kilometriä.

IMG_2830

Vene varustettiin neljällä airoparilla ja seurue vaihtelevankokoisilla pelastusliiveillä, eväät lastattiin kyytiin ja vene tyrkättiin vesille. Yhteinen soututahti löytyi vähitellen ja tasakilometrien kohdalla hurrattiin aina asiaankuuluvasti. Matkan aikana veneestä putosi ainoastaan Miskan lippis, joka sekin onnistuttiin onkimaan airon avulla takaisin veneeseen.

100_2459

100_2462

Navigointi Simunaan onnistui mallikkaasti ja rantautuminen laituriin kahden muun veneen viereen oli varsin tyylikäs ja tyylipuhdas suoritus. Rantaan päästyä vuorossa oli evästauko, uintia ja yleistä kirmailua. Miska huolehti Keke-ketun ruokkimisesta: sille tarjoiltiin mm. käpyjä, kiviä, kukkia, kakkua ja raakoja puolukoita.

IMG_2852

Piknik-korit olivat varsin yltäkylläisesti pakattuja – kattauksen kirjaimellisesti kruunasi ”Yön kuningattareksi” ristitty mustikka-minttusuklaakakku valkosuklaasta tehtyine pitsikruunukoristeineen. Kakku oli ideoitu ynnä valmistettu yön pimeinä tunteina ja Matti viimeisteli sen ansiokkaasti metsäkeittiössä (= tiheässä pöheikössä). Melkoinen suoritus – veikkaanpa, ettei moista kakkua ole ennen nähty! Kakkuposeerauksiin tämä päivänsankari saapui suoraan järvestä vettä tippuvana. Kakku teki kauppansa ja hävisi suihin alta aikayksikön – vain pieni siivu säästettiin äitille maistiaisiksi.

IMG_2561

IMG_6185

Ennen lähtöä saimme vielä nauttia ohjelmallisesta osuudesta. Rantakoivujen väliin viriteltiin esiriippu, jonka takaa areenan pujahtivat valloittamaan Aino, Ilona ja Onni. Suunnitelmissa oli ollut kokonainen ooppera, nimeltään ”Esihistoriallinen banaani”, mutta aikapula ja harjoitusmahdollisuuksien puute oli estänyt työryhmää pääsemästä tavoitteeseensa. Näimme kuitenkin yhden osan ko. esityksestä: se oli tanssinumero Ilonan kännykällä soitetun Lehmäjenkan tahtiin. Kieltämättä jäi vähän kutkuttelemaan millainen lopputulos olisi ollut, jos näyttämölle olisivat päässeet seikkailemaan Pahis-mato (Aino), Kurki (Ilona), Merimakkaratietäjä (Miska), Kettu (Onni) ja Korppi (Arttu). Ehkä näemme tämän kokonaisuudessaan vaikka sitten kymmenen vuoden päästä?

IMG_6183

Paluumatkalla soutaminen sujui jo kuin konkareilta konsanaan. Minä, Arttu ja Miska lauloimme ”Tuiki, tuiki tähtöstä”, ”Piippolan vaaria”, ”Hämä-hämähäkkiä” ynnä muita hittibiisejä aikamme kuluksi. Varsinkin Artulta syntyi lennokkaita uusia sanoituksia ja Piippolan vaarin farmillakin nähtiin ja kuultiin asukkeja mursuista laamoihin. Herätimme huomiota myös muissa vesilläliikkujissa: meitä kuvattiin ja meille vilkuteltiin kannustavasti niin rannalta kuin muista veneistä – siitä riemusta teimme pienen lisämutkan paluureittiimme. Takaisin Hirvaslahteen rantauduttuamme matkamittariin oli kertynyt 12,3 km.

soutureitti2

Veneen vetäminen maalle vaati osallistumista kaikilta kynnelle kykeneviltä, vene kun oli melkoisen massiivinen. Ihmettelimme kovasti miksi vene ykskaks jumittui paikoilleen eikä noussut enempää vaikka vedimme ja työnsimme koko poppoon voimin. Isä oli jo hakemassa Mersua hätiin vetoavuksi, kunnes hoksattiin, että – HUPS! veneen peräsin olikin vielä paikoillaan…. Kun se nostettiin pois, niin johan liikkui vene taas ja se saatiin köytettyä kiinni paikoilleen.

Koivulaan palasi väsynyt, mutta iloinen ja onnellinen seurue, joka oli saanut aimo annoksen aurinkoa, liikuntaa ja ulkoilmaa huippuseurassa – todisteena valokuvien lisäksi oli muutama rakko kädessä jos toisessakin. Unta ei kauaa tarvinnut illalla odotella…

Lisää kuvia reissulta löytyy täältä. Keke-kettu sai myöskin oman albuminsa.





Juhlavuosi – Osa 1: H-hetki Joutsenossa

15 08 2013

Heinäkuun loppupuolella elämästäni pyörähti täyteen taas yksi vuosikymmen ja nyt opetellaan elämään uuden numeron kanssa. Viime vuosina synttäreitä on tullut juhlittua hyvin maltillisesti, joten nyt ajattelin ottaa juhlavuodesta mahdollisimman paljon iloa irti. Että entäpä jos ei järjestäisikään pelkästään yhtä isoa juhlaa vaan sen sijaan juhlistaisi vanhenemistaan pienemmissä porukoissa, monta kertaa vuoden aikana..? Nähtäväksi jää, kuinka paljon se ”paljon” sitten onkaan, mutta juhlavuosi – here I come!

Se oikea ”h-hetki” osui keskelle laulukurssia, laulun ja taiteilun täyteistä viikkoa Joutsenossa. Päivi-pianistini oli salaa selkäni takana kerännyt koko luokkamme – Madame Ritvan ja Guru Heikin mukaanlukien – mukaan juoneen ja päivän ensimmäinen synttäriserenadi kajahtikin aika komeasti! Illaksi kävimme kylältä hakemassa asiaankuuluvasti synttärikakun ynnä muita herkkuja ja parkkeerasimme asuntolan keittiöön tekemään niistä selvää. Siitäpä kehkeytyikin sitten ihan ensiluokkaiset ex-tempore pop-up-synttäripartyt, jota siivittivät moninaiset spontaanit musiikkiesitykset viululla, kitaralla ja laulaen yksi- ynnä moniäänisesti. Samaan syssyyn ehdittiin vielä kehitellä aivan uudenlaisia pedagogisia artikulaatioharjoituksia, joihin liittyivät mm. kirsikkatomaatit 🙂 Kanssalaulajien ja -pianistien seura kruunasi koko komeuden – ihan huippua!

Synttärikorttiini oli tarttunut sitaatti: ”Aika valuu läpi sormien, kämmenelle jää kultaa.” – tuo ilta oli ehdottomasti yksi tuollaisista kultahipuista. Toivottavasti niitä mahtuu juhlavuoteen useita!





Koivulan joulu 2012

27 12 2012

Koivulan joulua vietettiin hyvin perinteisissä merkeissä ja perinteiseen tyyliin: talo täpötäynnä eri-ikäisiä joulunviettäjiä ja majatalon petipaikat viimeistä myöten käytössä (= paljon ääntä ja naurua ja mekkalaa), hetkellisiä serkustenvälisiä yhteenottoja, nonstop ruoka- ja tiskitrafiikki (= aamiaisesta viimeiseen yöhuikopalaan saakka ruokapöytää jatkuvasti joko katetaan, sen ympärillä syödään vähintään kahdessa vuorossa tai sitä raivataan – että saataisiin se katettua uudestaan…), lautapelisessioita eri kokoonpanoissa, ulkoilua (sen minkä pakkaselta pystyi), musisointia, pipariasioita… Meitä pyöri siis kaikkiaan viisitoista saman katon alla, suht’ sopuisasti aatonaatosta tähän päivään saakka – melkoinen suoritus, täytyy sanoa!

IMG_2000

Minä ja Soili matkasimme täpötäydessä junassa Savonlinnaan halki lumisten postikorttimaisemien pakkaslukemien vaan kiristyessä matkan edistyessä. Matti oli ehtinyt piparitelakoineen tulla vähän aikaisemmin, Ojalat ja Mustoset saapuivat päivää myöhemmin, Mustosten myötä jouluseurueeseen liittyi myös Artun ja Miskan Oiva-pappa. Aatonaattona oltiin Soilin kanssa isän matkassa laulamassa Kauneimpia Joululauluja Kokkolahden kodalla ja päästiin yleisön toivomuksesta esiintymäänkin kahdestaan. Ehkä ex-temporein ’keikka’ ikinä ja sekin loppuunmyydylle katsomolle – kota oli ihan tupaten täynnä porukkaa 🙂 yleisö oli onneksi varsin vastaanottavaista eikä rima ollut kamalan korkealla. Joulutunnelma oli korkealla!

IMG_2020

IMG_2030

Jouluaattoaamun ohjelmanumeroihin kuului joulukuusen hakeminen ”Angry-Bird-Landiasta”, mökin kammarin ikkunan alta. Kuusenhakukomppaniaan kuului traktorijoukkue (isä-Jaakko ja Aino) sekä maitokärryjoukkue (minä, Juha, Ilona ja Arttu). Kuusenhakureissulta Artulle tarttui mukaan myös Joulurisu, joka sekin tuotiin Koivulaan, koristeltiin asiaankuuluvasti ja sijoitettiin ulko-oven viereen kuistille joulua juhlistamaan. Tähän huusholliin Joulupukin ei siis tarvinnut risuja tuoda, koska ne hommattiin ja hyötykäytettiin ihan itse 😉

IMG_2036

IMG_2037

IMG_2094

Omiin perinteisiini kuului myös aattohartaudessa laulaminen – tänä vuonna sain tosin selviytyä urakasta ihan yksikseni, kun Sinikka-kanttorin myötä lomaili kirkkokuorokin. Ihan hienosti se meni, vaikkei vara-kanttorin kanssa ehditty harjoitella kuin nimeksi. Tavoitteena oli päästä laulut loppuun suunnilleen yhtä aikaa ja se tavoite tuli täytettyä. Itselleni laulut tosin olivat onneksi niin tuttuja, että riitti, kun alussa sain oikeasta sävellajista kiinni – sitten annoin vaan mennä välittämättä sen kummemmin paikoitellen jännittävähköistä harmonioista. Miska oli ekaa kertaa mukana ja käyttäytyi oikein mallikkaasti. Lauloi pikku-soolot ennen toimituksen alkua, viihdytti itseään virsikirjan kanssa ja totesi ”Musiikkia!!” aina, kun urut alkoivat soida tai kun laulettiin.

IMG_2064

Joulupukkia odotellessa musisoitiin muutenkin. Juha soitti pianoa, Aino klarinettia ja mä lauloin. Välillä laulettiin Ainon kans kaksiäänisestikin. Joulupukkilaulun sanatkin menivät tänä vuonna edes suunnilleen oikein, kun etsittiin joululaulukirjasta oikea aukeama valmiiksi. Ja kyllä oli taas oltu kiltteinä kaikissa osoitteissa, koska paketteja tuli niin runsaasti. Ja tontut olivat osanneet lukea myös toivelistoja, koska lahjat tuntuivat olevan myös mieleisiä. Paketeista paljastui mm. suurta riemua ja loputonta pomppimista & kiljahtelua aiheuttanut junanrata (Arttu), ”Tatu ja Patu pihalla” -kirja, jonka Onni taisi lukea läpi kertaistumalta saman tien, korviksia ja kaulakoruja Ainolle ja Ilonalle ja lehmäpehmolelu, jolle Miska kujersi hellällä äänellä ”am-MUUUU!!” ja halasi sitä tiukasti.

IMG_2006

Jouluaamuna Matin kello soi klo 5:15, meidän muiden vasta klo 6:30, koska suuntanamme oli Savonranta, jossa joulukirkko alkoi poikkeuksellisesti vasta klo 8. Ääni oli onneksi edellispäivältä sen verran auki, että tuollakin kellonlyömällä tuli edes jotain pihinää suusta, kun laulaa piti. Joulupäivän aterian laittamisesta ja esillepanosta huolehti äitin toivomuksesta tonttuallianssi – malttaakseen pysyä pois keittiöpuuhista äiti ulkoisti itsensä hiihtolenkille. Muutaman tiukkasävyisen komennon ansiosta äiti onnistui syömään tämän yhden aterian yhdellä istumalla hyppäämättä kertaakaan pöydästä pois. Se oli toinen tämän joulun suurista saavutuksista! Isän lahjaksi saama juustotarjotin innoitti jälkikasvua erilaisiin gastronomisiin yhdistelmämakukokeiluihin. Makuelämyskomboja syntyi mm. näistä ainesosista: valko-, puna- ja sinihomejuustoa ja pippurituorejuustoa yhdistettynä taateliin, päärynään, omenaan, karjalanpiirakkaan, kuivakakkuun ja pipariin. Arttu lisäsi omiin kokeiluihinsa pippurituorejuusto-kotikalja- sekä homejuusto-luumurusinasoppakombot. Nam.

Iltapäivällä vuorossa oli mm. tiukka matsi Perhe-Aliasta. Mukana olivat mun lisäkseni Aino, Ilona, Kirsi, Juha ja Päivi. Varsinkin pelin tässä versiossa käytössä olevat ’Villit Kortit’ olivat suuressa huudossa 🙂 Ilonalle sattunut ’ulvo kuin susi jokaisen väärän vastauksen jälkeen’ oli henkilökohtainen suosikkini ja melkein putosin penkiltä, kun nauroin NIIIN paljon. Miska oli pelin aikaan päiväunilla, joten ulvahduksen oli siitä syystä pakko olla varsin vieno, ”uu-UUU”. Arvauksien parhaimmistoon kuuluivat myös nämä:

K: ”Tiku ja Taku tykkäävät syödä näitä…”, I: ”ORAVIA!!!” (oikea vastaus oli pähkinä)
H: ”semmoinen, joka poimii marjoja ja sieniä, myös kivikauden ihmisiä kutsuttiin tällaisiksi”, I: ”MUMMO!!!” (oikea vastaus keräilijä)

Seuraava sutkaus ei tullut pelin tuoksinassa, mutta kuuluu osastoon ”Lasten suusta”:
Arttu 4v. mulle hieman syyttävään sävyyn: ”Sinä olet varastanut minun sydämeni!” 🙂

Muita tämän vuoden lautapelejä olivat myös Scrabble ja joululahjaksi saatu Mondo. Kestosuosikkia Leonardoa taidettiin kans pelata yksi erä aatonaattona, sen lisäksi kuvioissa oli mukana myös yhdyssanaleikki ”Paisti”, porraspallopeli Ylä-, ala- ja välipossuineen ja aina yhtä suosittu ”Tädin kimpussa kiipeily”.

Yhden lautapelisetin aikana mulla, Artulla ja Miskalla oli oma muskarisessio. Päivän biisi oli ”Tuiki, tuiki tähtönen”, se laulettiin osallistujien toivomuksesta suurella antaumuksella vähintään 50 kertaa, puisilla rakennuspalikoilla rytmissä säestäen. Ja jokaisen laulukerran jälkeen annettiin kaikille aplodit.

IMG_2097

Tapaninpäivään kuului perinteinen vierailu Rönkköön (tai ’Annukkavaaraan’, kuten Arttu asian ilmaisi), Annukan luo. Mukana oli tällä kertaa mun lisäkseni Kirsi, Päivi ja Arttu – Arttu tosin oli tapansa mukaan vilkkaalla tuulella ja sai todennäköisesti vierasmäärän tuntumaan ainakin tuplalta. Annukalle vietiin joulukinkut ja joulumakkarat ja saatiin paluupostissa persoonalliset joulutervehdykset (= pätkät runoilla varustettua vessapaperia) 😀 Miskan 2v. synttäreitä juhlittiin myös tapaninpäivän iltana. Mummo oli leiponut kakun, jonka päällä paloi asiaankuuluvasti kaksi kynttilää. Päivänsankari puhalsi kynttilät ihan itse ekalla yrittämällä ja hymyili leveästi juhlaväen esittämälle onnittelulaululle.

IMG_2114

Tänään alkoi sitten suuri hajaannus, kun joulunjuhlijat lähtivät kukin tahoilleen. Matilla alkoi päivystyspesti Parikkalassa aamukahdeksalta, Ojalat suuntasivat takaisin Porvooseen, Mustoset Savonlinnaan ja Soili jatkoi vierailukiertueensa seuraavalle etapille. Itsekin lähden huomenna jatkamaan juhlasesonkia Joensuun suuntaan. Piparitelakalla on vielä masto- ja purjeurakka edessä, joten niitä uutisia lienee vielä tulossa.

Omat kuvailuni jäivät tänä jouluna aika vähäisiksi, mutta TÄÄLTÄ löytyy niitä muutamia räpsyjä, joita ehdin nappailla.

Ps. Onneksi olkoon mulle, vietän epävirallisia nimipäiviäni tänään. Lapset ovat jostain syystä päättäneet uudelleenristiä mut Hannuksi, koko nimeltä Hannu Liam Banfunen 🙂 – älkää kysykö miksi…





Koivulan joulu 2011

29 12 2011

Näin joulun jälkeen korviini kantautui jälleen kerran vienoja toiveita, että kai minä tänäkin jouluna laadin Koivulan joulunvietosta jonkunlaisen vapaamuotoisen raportin… Jotenkin jännittävästi tämä nakki on napsahtanut mulle jo vuosikaudet ja kaikki muut asianosaiset vaikuttavat työnjakoon varsin tyytyväisiltä – kumma juttu 🙂

Päivät ennen aatonaattoa

Matti oli sisarussarjasta ensimmäinen Koivulaan saapuneista. Hänet työllisti tämänvuotinen Operaatio Pipari, jonka etenemisestä on omat postauksensa tuossa edellä – ken on aiheesta kiinnostunut, voi käydä ne lukemassa erikseen. Soili ja minä matkustimme paikalle leppoisalla (joskin täpötäydellä) bussikyydillä, koska junalippuja ei ollut enää kaupan. Matkalla satoi jouluisesti vettä… Päivät ennen aatonaattoa olivat (Soilin johdolla) varsin siivouksen- ja leipomisentäyteiset. Minäkin, joka en leivo oikeastaan ikinä, pyöräytin tortut ja piparit ja kuivakakut ja suussasulavan mausteisen glögitortun. Joista tuli jopa syömäkelpoisia – rasti seinään!!

pe 23.12.2011

Perjantaina joulunviettoseurue täydentyi lopulliseen, 14 hengen (plus Urpo-kissa) päälukuunsa, kun Ojalat ja Mustoset saapuivat paikalle. Siitä alkoikin sitten varsinainen säpinä, joka ei vaiennut muutamaa sydänyön tuntia lukuunottamatta lainkaan. Lapset, jos eläväisiä ihan noin normaalioloissakin, saivat joulusta ekstraturbokierroksia kaikkeen tekemiseen. Äiti leipoa touhotti piirakoita ja pullia pitkälle iltaan (ja olisi varmaan jatkanut jollain sortilla edelleen, ellemme olisi julistaneet leivontakieltoa siihen, kunnes edelliset tuotokset olisi syöty. Ei silti, ettei se syöminen tältä porukalta olisi onnistunut…). Aattopäivän aikatauluja helpottaaksemme illan ohjelmassa oli myös joulusauna. Sen lisäksi pelasimme Ainon, Ilonan ja Soilin kanssa Leonardo-piirrustuspeliä. Joukkueiden nimet olivat ”Kuplat” (minä ja Ilona) ja ”Saksat” (Aino ja Soili), mutta loppujenlopuksi pisteitä ei kukaan kyennyt nauramiseltaan laskemaan. Esimerkiksi helpoksi olettamani ”Cats” osoittautui ihan ylivoimaisen vaikeaksi arvattavaksi…

IMG_9386

la 24.12.2011

Yön aikana oli satanut lunta, joka tänä vuonna on ollut ihan harvinaisuus. Porukkaa ei siis ollut vaikeaa houkutella ulkoilemaan suoraan aamiaispöydästä. Pulkka ei nuoskalumessa oikein kulkenut – lumessa pyörimällä pääsi etenemään huomattavasti sukkelammin.

IMG_9403

IMG_9405

Joulukuusta hakemassa oli tänä vuonna ennätysmäisen suuri saattue. Artun mielenkiinnon vei tosin puolimatkassa ollut ”Plumps-lampi”, jonka räntäiseen pintaan oli kiva heitellä jääkokkareita sillä aikaa, kun muut tarpoivat metsässä. Huvinsa kullakin.

IMG_9410

IMG_9414

IMG_9422

Nuoskalumesta syntyi yhteistyön tuloksena komea lumilinna sekä neljä lumilyhtyä, joihin laitettiin illan pimetessä kynttilät tuikkimaan ja näyttämään joulupukille tietä.

IMG_9466

Joulukuusi sai koristeet oksilleen niin vauhdilla, että kynttilät eivät ehtineet mukaan ollenkaan – koko jouluna. Muiden koristeiden paljous paikkasi tätä puutetta tehokkaasti ja koristeiden sommittelu oli täysin porukan alle täysi-ikäisten vastuulla. Joulurauhan julistuksen jälkeen istuttiin joulupöytään ja syötiin itsemme tainnoksen partaalle.

IMG_9435

IMG_9436

IMG_9438

IMG_9443

Aattohartauksissa käytiin kahdella ilmansuunnalla, kahdella eri seurueella: isä Savonrannalla ja minä, Päivi, Matti ja äiti Kerimäellä. Minä kävin perinteiseen tapaan laulamassa, muut sillä aikaa hautausmaakierroksella.

IMG_9451

IMG_9459

Joulupukkia odotellessa junioriosaston aika meinasi käydä pitkäksi ja aikaa yritettiin kuluttaa monin eri tavoin: musisoiden, lukien… ja tiskaten. Tiskaaminen on Artun mielestä suunnilleen maailman mukavinta hommaa ja hän ehdottelee tiskaamista mummolle tuon tuostakin. Huomatkaa asiaankuuluva asustus, asennon poika lie perinyt äidiltään 🙂

IMG_9469

Pukki pääsi tänä vuonna itse asiassa yllättämään meidät – niin antaumukselliset soittelut ja laulelut meillä oli menossa, ettemme edes koputusta kuulleet! Tervetullut vieras hän oli joka tapauksessa ja istui luonamme pitkän tovin. Porukan pienimmäinen, ensimmäistä jouluaan viettänyt Miska ei ujostellut pukkia ollenkaan, vaan naureskeli leveästi ja nyhti isoveljensä lailla pukkia parrasta.

IMG_9493

Lahjojakin pukki oli tuonut mukanaan valtavan läjän ja avustajatontut niitä ripeästi jakelivat oikeisiin osoitteisiin. Paketeista löytyi monta mieluista lahjaa, joista mainittakoon esimerkiksi Artun rakennuspalikat (jotka piti saada jouluyöksi viereen sänkyyn), Ilonan maitokaniperhe kaikkine kapistuksineen, A:n, I:n ja O:n Angry Birds -pehmot (joilla leikittiin joulunpyhinä PALJON!), mummon lapsenlapsi-kuvakirja, Matin saama maailman pienin paketti, mun kettuhattu ja tonttukoplan piirtämä kalenteri sekä uniasuja n kappaletta.

IMG_9498

IMG_9500

IMG_9502

IMG_9513

su 25.12.2011

Muutama sinnikäs suunnisti aamutuimaan joulukirkkoon: isä taholleen ja minä, Matti ja Soili Kerimäelle. Ääntä ei juurikaan ehtinyt matkalla availla, mutta niin sitä vaan laulettiin kirkontäydeltä. Lämpötila kirkossa oli varmasti ainakin reilut 20 astetta edellisvuotta lämpimämpi ja joulukirkko-olosuhteiksi siis poikkeuksellisen miellyttävä. Ei palellut ollenkaan eikä ees tarvinnut olla mitään erikoisvarusteita mukana.

Edellispäivänä satanut lumi oli edelleen maassa ja myös aurinko näyttäytyi. Ohjelmassa oli lisää ulkoilua. Edellispäivän linna muuntautui jäätelöbaariksi ja potkurilla sai hyvät vauhdit mäenlaskuun.

IMG_9546

IMG_9549

IMG_9577

IMG_9597

IMG_9595

Joulupuurot syötiin joulupäivänä. Aino oli joulun manteli-imuri ja onnistui saamaan kaikkiaan neljä mantelia (pari niistä vähän avustettuina, mutta kumminkin). Sisällä ohjelmassa oli mm. Carcassonne-peliä ja maitokanien kodin sisustamista. Maitotölkin pohjasta kanit saivat hyvät sängyt, minä neuloin pelin ohessa sänkyihin pienet peitot.

IMG_9602

IMG_9603

ma 26.12.2011

Tapaninpäivän perinteiden mukaan kävimme visiitillä Annukan luona Rönkössä. Siinä olikin naapureilla ihmettelemistä, kun meitä marssi sisälle kaikkiaan yksitoista. Hyvin mahduttiin kumminkin. Miska oli ensikertalaisvieras, muut vipelsivät tuttuun tahtiin ympäri kämppää ja ainakin elämää riitti.

IMG_9634

IMG_9637

Koivulaan päästyä innostuttiin pelaamaan Leonardoa uudemman kerran, isommalla porukalla. Session aikana syntyi suuri määrä uusia, nasevia sananlaskuja – joista en valitettavasti juuri nyt muista kuin ”Toivolla on aikaa kuolla”. Ken paikallaolleista muistaa, voisi käydä kommentteihin niitä lisäilemässä ;-).

Pipariflyygelikin valmistui tapaninpäivän kunniaksi. Kokonaisuuden viimeistelivät pedaalit ja kansi viriteltiin tikun varaan avoimeksi. PR-osasto päätti ottaa yhteyttä lehdistöön ja lähestyi pienen tiedotteen ja kuvien voimin paikallisten sanomalehtien toimituksia. Kuva päätyi myös HS:n lukijoiden joulukuvien joukkoon nettisivuille.

ti 27.12.2011

Meidän suvussa joulunseudun juhlapäivät jatkuvat vielä yhdellä, kun suvun uusimmalla tulokkaalla on synttäripäivä heti joulunpyhien jälkeen. Miska juhli yksivuotissynttäreitään asiaankuuluvin menoin kermakakulla. Kakusta tosin maistui päivänsankarille vain kourallinen kermaa kakun päältä, omatoimisesti otettuna.

IMG_9660

Miska on varsin hymyileväinen pikkumies, joka ei vielä kävele, mutta konttaa jo vauhdikkaasti paikasta toiseen, nousee seisomaan tukea vasten ja on päässyt jo portailla kiipeilyn makuun. Moneen otteeseen loman aikana pienet sormet tarttuivat housunlahkeeseen yhä ylöspäin hivuttautuen, kunnes kiipeilyn kohteena ollut tajusi nostaa syliin. Sitten alkoi vimmattu hyppiminen, jota on kotona hyppykeinussa kuulemma treenailtu. Laulut ja laululeikit tuntuivat olevan myös mieleen ja esimerkiksi mukanaolo Angry Birds -kopitteluleikissä vihreän possun lentäessä kohti kirvoitti monet makeat naurut.

IMG_9655

IMG_9656

Pipari-PR-osaston lähettämät tiedotteet saivat heti lehdistön mielenkiinnon ja paikallislehden toimittaja soitti aamulla ja sopi haastattelu- ynnä kuvaussessiosta. Pipariflyygelille on siis ansaittua julkisuutta luvassa muutenkin kuin FB:ssa, jossa sitä tosin on fanitettu ahkerasti, tässä linkki Puruveden juttuun. Toimittajan vierailun aikana pelattiin tyttöjen kans Uno-peliä, jota Ilona ansiokkaasti spiikkasi levveelä savonmurteela, ”voe mavonsilemä sentään” 🙂

Eteläisemmässä Suomessa vietettiin tapaninpäivää myrskyisissä merkeissä, meidän nurkilla myrskyn merkkejä alkoi näkyä iltaa kohden mentäessä. Iltaa päädyttiin viettämään tunnelmallisesti kynttilänvalossa sähkökatkosten takia. Ilman sähköä kelpasi mm. saunoa, paistaa makkaraa sekä pelata Monopolia. Onni ei yllättävää pimeyttä ynnä sähkönpuutosta juurikaan arvostanut, mutta lapset päätyivätkin sitten katsomaan läppäriltä Kung-fu Pandaa eivätkä elokuvan alettua vissiin asiaa enää huomanneetkaan. Onneksi akkua riitti elokuvan loppuun asti… Matin huoneessa toimi hetken verran myös Kampaamo Savo (Frisör Savolax), jossa hiuksia föönattiin ja letitettiin asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Uunin lämmittyä sisälämpötilat nousivat tuvan puolella trooppisiin lukemiin ja viimeinen yö meni hikoillessa. Sitten olikin aika sanoa heipat tälle joululle. Yksi hyvin täysi autolastillinen (Ojalat yhdellä tätivahvistuksella) suuntasi Porvooseen, Mustosen herrasväki puolestaan Savonlinnaan ja Soili Lahteen. Onni kysyi ekan kerran ”Onko vielä pitkä matka???” Koivulan autotallin kohdalla, mutta onneksi matka sentään kuitenkin taittui ihan mukavasti. Ja täällä kotona oli vielä muutama paketti odottamassa: niistä paljastui pihapelimaali, autojen parkkitalo, lämmittävät jyvätossut sekä kännykkä Ainolle plus lupaus toisen samanlaisen hankkimisesta Ilonalle heti huomenissa. Harmi, ettei tätä viimeisintä riemastusta tullut videoitua – eivät tytöt oikein tienneet miten päin olla 🙂

Loput kuvat joulunvietosta voi käydä katsomassa TÄÄLLÄ.