Keke Tallinnassa

16 02 2014

Hiihtoloman alkamisen kunniaksi kävimme eilen päiväristeilyllä Tallinnassa. Aamulla oli aikainen herätys ja vähän ehdimme jännätä lähtöselvitykseen ehtimistä, mutta tehokas organisointi takasi meille paikat laivalta (ja vielä noin neljä minuuttia ”luppoaikaa”…).

Menomatkalla saimme katsella maisemia oman hytin ikkunasta:

IMG_0492

IMG_0493

 

IMG_0495

Kaikki muistivat ottaa passitkin mukaan (vaikkei niitä kyllä kummemmin kyselty)

IMG_0494

Emme olleet ainoita liikenteessä olevia matkalaisia ja etenkin alkumatkasta jonoteltiin ahkerasti. Tässä ootellaan Tallinnan päässä maihinpääsyä.

IMG_0496

Maihin päästyämme bongasimme a) kunnollisen oloisen ja b) riittävän suuren taksin seurueellemme. Onnistuimme molemmissa ja tässä ollaan matkalla Titanic-näyttelyä kohti.

IMG_0502

 

IMG_0499

 

IMG_0498

 

IMG_0503

 

IMG_0510

Aino ja Keke poseeraavat elokuvasta tutuksi tulleessa Titanicin portaikossa

IMG_0507

Näyttelykierroksen jälkeen vuorossa oli lounas vanhassa kaupungissa. Ruoka oli oikein maukasta ja ympäristö viihtyisä.

IMG_0512

Lounaan jälkeen suuntasimme kävellen vanhan kaupungin halki kohti Kalev Spa’ta, jossa käytiin uimassa ja vesiliukumäkiä laskemassa. Yhdessä kaupassa pysähdyttiin siili- ja pöllöostoksilla. Keke vaan ihaili näyteikkunoita (ikkunasta kun löytyi lajitoverikin!).

IMG_0513

 

IMG_0514

Uimareissulta kuvia ei ole, mutta uimisen jälkeen oli herkkuhetken vuoro

IMG_0516

 

IMG_0515

 

IMG_0518

Sitten seurasikin spurtti kohti satamaa. Laivaan päätyi melkoisen sippi sakki – olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että reissu oli onnistunut kaikin puolin 🙂

Mainokset




Juhlavuosi – Osa 7: Juhlaillallinen pitkän kaavan mukaan

8 09 2013

Laulajakollegani Tero on samaa vuosikertaa kanssani ja juhlisti eilen pyöreitä vuosiaan pitämällä ensin konsertin musatalossa ja sen jälkeen kutsuvierasillallisen Villa Kivessä. Olin konsertin tuotantotiimissä mukana teknisen avustajan roolissa: huolehdin taustaprojisoinneista ja tekstimonitorista konsertin aikana ja pääsin siitä hyvästä illallisvieraiden joukkoon. Menu vuoden 1973 vuosikerran viineineen oli viimeisen päälle mietitty ja todella herkullinen, sitä syötiin pitkään ja hartaasti, väliin yhteislauluja laulaen. Kelpasi siinä siivellä juhlistaa omaakin juhlavuotta 😉





Juhlavuosi – Osa 6: Tähtitiimin tähtitapaaminen

8 09 2013

Elokuun viimeisenä viikonloppuna saimme pitkästä aikaa lisäjäsenillä vahvistetun Tähtitiimimme kasaan. Juhlistimme samalla kertaa mun synttäreitä ja Anun uuden kodin tupareita ihanan aurikoisessa loppukesän kelissä. Tarjoilut hoituivat nyyttäriperiaatteella ja tarjoilupöytä lähestulkoon notkui kaikkien herkkujen alla. Tässä ei oo ees vielä kaikki…

IMG_0008

Anu oli leiponut mulle kuuluisaa pullataidettaan: käsilaukkupullan synttärikakun virkaa toimittamaan! Käsilaukku siksi, että virkkasin hänelle itse suunnittelemani olkalaukun joku aika sitten. Ja toki laukku liittyy myös meitä yhdistävään matkailuteemaan. Mutta se oli hieno, maistui hyvältä ja rakkaudella leivotulta!

IMG_0009

Ilta kaikkinensa oli niin naurun- ja positiivisen energian täyteinen, että ei voinut muuta kuin ihmetellä – jälleen kerran! – kuinka mahtavista tyypeistä meidän tähtitiimimme koostuikaan ❤





Juhlavuosi – Osa 5: Pizzaa ja geokätköilyä

19 08 2013

Riina kutsui minut kanssaan pizzalle synttäreitä juhlistamaan. Tapasimme Ruoholahdessa ja kävimme matkalla moikkaamassa Ottoa hautausmaalla. Hautakivi on nyt paikallaan ja Riina on laitellut japanilaista kivipuutarhaa hautaa koristamaan. Kovin oli kaunista ❤

Sieltä jatkoimme Kamppiin pizzalle. Henkilökunta oli niin italialaista, että melkein tuntui kuin oltaisiin oltu ulkomailla. Ja niin oli hyvää, että piti syödä koko pizza, vaikka maha täyttyi jo puolikkaasta…

Täydellä vatsalla olikin sit hyvä ottaa Riinan huomassa ensikosketusta geokätköilyyn. Kävimme etsimässä (ja löytämässä!) kaksi kätköä kotimatkan varrella – se oli kivaa! Niin kivaa, että piti luoda kätköilyprofiili ja ladata tarpeelliset appsit puhelimeen jo bussissa matkalla kotiin – kätköilyä voisi kokeilla toisenkin kerran!





Juhlavuosi – Osa 4: Kummitädin kekkereissä

19 08 2013

Kummitätini Irja halusi juhlistaa synttäreitäni ja kutsui minut luokseen kylään. Olin viettänyt päivän haastatellen matkailualalle mieliviä opiskelijakokelaita ja suunnistin kyläreissulle suoraan töistä. Perille päästyäni minua odotti notkuva ja herkullinen pitopöytä: oli salaattia kastikkeineen, muussia ja palapaistia ja leipää, jälkiruoaksi Lumumbaa, kahvia Myrna-kupeista, keksiä, pullaa ja kääretorttukakkua (jota kummi pakkasi vielä mukaan kotimatkallekin). Lahjapaketista löytyi kahdet ruusunkukalliset, satiinipuuvillaiset pussilakanasetit, joihin kelpaa kääriytyä kauniita unia katselemaan. Kotimatka bussipysäkille taittui lähinnä pallona vierien..!





Juhlavuosi – Osa 3: Linnanmäki

16 08 2013

Elokuun ekalla viikolla oli aika palailla takaisin kotimaisemiin reilun kolmen viikon yhtämittaisen reissailun jälkeen. Juhlaviikot kuitenkin jatkuivat: tällä kertaa päivänsankari kutsuttiin Linnanmäelle ja varustettiin hupirannekkeella. En ole vuosikausiin ollut Linnanmäen vetkuttimissa – pelkkä hurjempien laitteiden katseleminen lähietäisyydeltä saa sisuskalut heittämään pari volttia ja pään pyörälle… Mutta kun ranneke kerran oli hankittu, niin täytyihän sitä käyttää. Päivityksineen kaksi päivää putkeen (kaksi päivää, kahdet seuralaiset), mikä on meikäläiseltä jo ihan kunniamaininnan arvoinen saavutus 🙂 Tuli todettua, että huvipuistoikäni ja -uskallukseni on noin kuusivuotiaan tasolla – 120 cm:n maagisen rajan ylittänyt kummipoika Onni päihitti mut jo mennen tullen – puhumattakaan vanhemmista sisaruksistaan ja Matista, joita ei pidellyt mikään. Uskaltauduin kuitenkin laskujeni mukaan neljääntoista eri vempaimeen ja kunnostauduin myös Caruzellon lounasbuffetissa 😉 Keke yritti tsempata Onnia lihapullansyönnissä:

IMG_1051

IMG_1052

Viimeiseksi, ennen kotiinlähtöä teimme vielä Keken kans kierroksen Rinkelissä

IMG_1058





Juhlavuosi – Osa 2: Koivulan Kesäjuhlat

15 08 2013

Koivulan kesäjuhlatraditio saavutti 10-vuotisvirstanpylväänsä tänä kesänä, kun sain kunnian olla juhlittavana päivänsankarina jo toisen kerran. Oli perin kummallista, kun tänä vuonna EN ollut mukana juhlatoimikunnassa vaan yritin parhaani mukaan pitää silmät ja korvat suljettuina.

Ennen virallisten kesäjuhlien alkua mulla, Kirsillä ja Juhalla oli perinteinen keikka Kerimäen kirkossa. ”Soivat maisemat” upposivat vastaanottavaiseen yleisöön – ainoastaan kesävierailulla olleet vaivaisukot olivat hieman jäykkäilmeisempiä, mutta kuuntelivat keskittyneesti nekin – myös iltamyöhään venähtäneet viimetipan harjoitukset, joista poistuessamme onnistuimme laukaisemaan kirkon hälytyssysteemin… Hups.

IMG_1001

Varsinaiset juhlallisuudet starttasivat Juhan puusarvisoolofanfaarilla: päiväkahvipöydässä koreili mummon leipoma ja Onnin koristelema kerma-vadelma-mansikkakakku, Aino ja Ilona pitivät runomuotoon laatimansa puheen ja minulle ojennettiin itsetehty kortti kera oopperalipun. Lippu oli Mihailovski-teatterin ”Naamiohuvien” esitykseen vielä samalle illalle, joten lähtöä saikin tehdä pikaisen uimareissun jälkeen saman tien.

Sää suosi, aurinko paistoi eikä linnassa palellut. Pietarilaiset esittivät vahvan tulkintansa Verdin oopperasta, jossa oli kaikki perinteisen oopperan tunnusmerkit: suuria tunteita, rakastumista vääriin henkilöihin, valeasuihin kätkettyjä henkilöllisyyksiä, väärinkäsityksiä, päähenkilön murha – ja tokihan tenori lauloi vielä viimeisen aariansa tultuaan ensin näyttävästi puukotetuksi 😉

IMG_0968

Seuranani oopperassa oli tänä vuonna lanseerattu virallinen juhlamaskotti: Kesäjuhlakettu, kavereiden kesken Keke. Keken on tarkoitus osallistua juhlavuoteeni, kunnes sitten ensi kesänä juhlakettu siirtyy seuraavaan osoitteeseen.

Oopperaillan jälkeen juhlat jatkuivat seuraavana päivänä koko juhlaseurueen voimin – lukuunottamatta äiti-Sirkkaa, joka joutui jäämään kotimieheksi välttääkseen Mustosen perheessä rellestäneet flunssapöpöt. Seurueemme lastautui autoihin ja suunnisti kohti Savonlinnaa. Eka ”hämäyspysäkki” oli K-marketin parkkipaikalla – Ilonan mukaan mulle ois ollut järjestettynä ”julkkistapaaminen” marketin myyjän kanssa 🙂 Matka kuitenkin jatkui Hirvaslahden leirikeskukseen, jonka rannassa meitä odotti kirkkovene! Sain Napakymppi-tyyliin valita kolmesta potentiaalisesta retkikohteesta yhden: kohtalon sormi päätyi osoittamaan kohti Simunan saarta. Matkaa määränpäähän oli viitisen kilometriä.

IMG_2830

Vene varustettiin neljällä airoparilla ja seurue vaihtelevankokoisilla pelastusliiveillä, eväät lastattiin kyytiin ja vene tyrkättiin vesille. Yhteinen soututahti löytyi vähitellen ja tasakilometrien kohdalla hurrattiin aina asiaankuuluvasti. Matkan aikana veneestä putosi ainoastaan Miskan lippis, joka sekin onnistuttiin onkimaan airon avulla takaisin veneeseen.

100_2459

100_2462

Navigointi Simunaan onnistui mallikkaasti ja rantautuminen laituriin kahden muun veneen viereen oli varsin tyylikäs ja tyylipuhdas suoritus. Rantaan päästyä vuorossa oli evästauko, uintia ja yleistä kirmailua. Miska huolehti Keke-ketun ruokkimisesta: sille tarjoiltiin mm. käpyjä, kiviä, kukkia, kakkua ja raakoja puolukoita.

IMG_2852

Piknik-korit olivat varsin yltäkylläisesti pakattuja – kattauksen kirjaimellisesti kruunasi ”Yön kuningattareksi” ristitty mustikka-minttusuklaakakku valkosuklaasta tehtyine pitsikruunukoristeineen. Kakku oli ideoitu ynnä valmistettu yön pimeinä tunteina ja Matti viimeisteli sen ansiokkaasti metsäkeittiössä (= tiheässä pöheikössä). Melkoinen suoritus – veikkaanpa, ettei moista kakkua ole ennen nähty! Kakkuposeerauksiin tämä päivänsankari saapui suoraan järvestä vettä tippuvana. Kakku teki kauppansa ja hävisi suihin alta aikayksikön – vain pieni siivu säästettiin äitille maistiaisiksi.

IMG_2561

IMG_6185

Ennen lähtöä saimme vielä nauttia ohjelmallisesta osuudesta. Rantakoivujen väliin viriteltiin esiriippu, jonka takaa areenan pujahtivat valloittamaan Aino, Ilona ja Onni. Suunnitelmissa oli ollut kokonainen ooppera, nimeltään ”Esihistoriallinen banaani”, mutta aikapula ja harjoitusmahdollisuuksien puute oli estänyt työryhmää pääsemästä tavoitteeseensa. Näimme kuitenkin yhden osan ko. esityksestä: se oli tanssinumero Ilonan kännykällä soitetun Lehmäjenkan tahtiin. Kieltämättä jäi vähän kutkuttelemaan millainen lopputulos olisi ollut, jos näyttämölle olisivat päässeet seikkailemaan Pahis-mato (Aino), Kurki (Ilona), Merimakkaratietäjä (Miska), Kettu (Onni) ja Korppi (Arttu). Ehkä näemme tämän kokonaisuudessaan vaikka sitten kymmenen vuoden päästä?

IMG_6183

Paluumatkalla soutaminen sujui jo kuin konkareilta konsanaan. Minä, Arttu ja Miska lauloimme ”Tuiki, tuiki tähtöstä”, ”Piippolan vaaria”, ”Hämä-hämähäkkiä” ynnä muita hittibiisejä aikamme kuluksi. Varsinkin Artulta syntyi lennokkaita uusia sanoituksia ja Piippolan vaarin farmillakin nähtiin ja kuultiin asukkeja mursuista laamoihin. Herätimme huomiota myös muissa vesilläliikkujissa: meitä kuvattiin ja meille vilkuteltiin kannustavasti niin rannalta kuin muista veneistä – siitä riemusta teimme pienen lisämutkan paluureittiimme. Takaisin Hirvaslahteen rantauduttuamme matkamittariin oli kertynyt 12,3 km.

soutureitti2

Veneen vetäminen maalle vaati osallistumista kaikilta kynnelle kykeneviltä, vene kun oli melkoisen massiivinen. Ihmettelimme kovasti miksi vene ykskaks jumittui paikoilleen eikä noussut enempää vaikka vedimme ja työnsimme koko poppoon voimin. Isä oli jo hakemassa Mersua hätiin vetoavuksi, kunnes hoksattiin, että – HUPS! veneen peräsin olikin vielä paikoillaan…. Kun se nostettiin pois, niin johan liikkui vene taas ja se saatiin köytettyä kiinni paikoilleen.

Koivulaan palasi väsynyt, mutta iloinen ja onnellinen seurue, joka oli saanut aimo annoksen aurinkoa, liikuntaa ja ulkoilmaa huippuseurassa – todisteena valokuvien lisäksi oli muutama rakko kädessä jos toisessakin. Unta ei kauaa tarvinnut illalla odotella…

Lisää kuvia reissulta löytyy täältä. Keke-kettu sai myöskin oman albuminsa.