Elokuun ekalla viikolla oli aika palailla takaisin kotimaisemiin reilun kolmen viikon yhtämittaisen reissailun jälkeen. Juhlaviikot kuitenkin jatkuivat: tällä kertaa päivänsankari kutsuttiin Linnanmäelle ja varustettiin hupirannekkeella. En ole vuosikausiin ollut Linnanmäen vetkuttimissa – pelkkä hurjempien laitteiden katseleminen lähietäisyydeltä saa sisuskalut heittämään pari volttia ja pään pyörälle… Mutta kun ranneke kerran oli hankittu, niin täytyihän sitä käyttää. Päivityksineen kaksi päivää putkeen (kaksi päivää, kahdet seuralaiset), mikä on meikäläiseltä jo ihan kunniamaininnan arvoinen saavutus 🙂 Tuli todettua, että huvipuistoikäni ja -uskallukseni on noin kuusivuotiaan tasolla – 120 cm:n maagisen rajan ylittänyt kummipoika Onni päihitti mut jo mennen tullen – puhumattakaan vanhemmista sisaruksistaan ja Matista, joita ei pidellyt mikään. Uskaltauduin kuitenkin laskujeni mukaan neljääntoista eri vempaimeen ja kunnostauduin myös Caruzellon lounasbuffetissa 😉 Keke yritti tsempata Onnia lihapullansyönnissä:
Viimeiseksi, ennen kotiinlähtöä teimme vielä Keken kans kierroksen Rinkelissä
Mezzoforte 
Vastaa