Koivulan joulua

28 12 2010

Aattoaamuna pakkasmittari näytti edelleen melkein kolmeakymmentä pakkasastetta, joten huushollin autot laitettiin piuhan päähän lämpenemään jo hyvissä ajoin. Aamupäivä joulurauhan julistamista ennen meni perinteisesti viimehetken siivoilu-/leipomis-/kokkailu- yms. hössötyksessä, äiti ja Arttu ihan kärkijoukoissa – jälkimmäisen hössötys ei ollut ihan sieltä kaikkein produktiivisimmasta päästä, mutta vauhtia sitäkin enemmän…

Mä päädyin taas aaton ja jouluaamun joulukanttoriksi, koska kanttori-Sinikka oli sairaana ja laulukiellossa. Tällä kertaa tieto sentään tuli vähän aikaisemmin kuin vuosi, pari sitten – silloin sain tekstiviestiä jouluaamuna aamuviiden pintaan. Matti ja Päivi lähtivät pakkasta uhmaten hautausmaalle kynttilänsytyttelykierrokselle sillä aikaa, kun mä menin kirkkoon äänenavauksiin ja harjoittelemaan. Meidän kirkkoreissun aikana äiti, Arttu ja Markku olivat koristelleet joulukuusen ja köyttäneet sen varmuuden vuoksi ”kissa- ja lapsilukolla” verhotankoon kiinni.

IMG_7518

Illan päävierasta odotellessa jänskätys tarttui tähän pikkutonttuun, joka vaihtoi sähköjänisvaihteelle jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Tai sitten se johtui siitä loputtomasta kahvinkeittoleikistä, joka on ollut ihan ykkössuosikki tänä jouluna. Siihen ei tarvita muuta kuin vähintään kaksi kippoa ja liraus vettä – loputon riemu syntyy siitä, kun sitä vesilirausta kaadetaan kupista toiseen, ees taas. Elämän ilot ovat varsin yksinkertaisia, kun on kaksivuotias. Pukkia odotellessa ehdittiin isän kanssa kahlata yksi joululaulukirja melkein läpi saakka. Isä soitti, mä lauloin ja muu seurue kuunteli (ei niillä tosin ollu paljon vaihtoehtoja…). Pukin saapuminen veti sitten pienimmäisen aika hiljaiseksi. Tällä kertaa ei jäänyt pukin partahaivenia kouraan (kyllä, todistusaineistoa löytyy vauvakirjan välistä), vaan seurustelu pukin kanssa oli hieman sivistyneempää.

Kilttejä oltiin ilmeisesti oltu kaikki. Tonttuallianssin tämänvuotisista lahjuksista voisi mainita esimerkiksi äitin saaman alusasusetin (mallia Itä-Saksan armeija) sekä isän toivoman ja saaman ”hilavitkuttimen”: tässä yhteydessä avaimenperän, joka ilmaisee olinpaikkansa, kun sitä kutsuu. Hyödyllinen ominaisuus, jos avaimet tuppaavat menemään hukkaan. Pakkauksen mukaan tulkitsimme sen reagoivan taputuksiin ja uutterasti paukuttelimme käsiä yhteen jouluyössä. Nada. Mitään ei tapahtunut vaikka miten taputti. Mutta annas olla seuraavana päivänä… Selvisi, että tietynkorkuiset äänet herättävät siinä vekottimessa palavan halun piipata. Ja niitä tietynkorkuisia ääniä lähtee esimerkiksi pikkupojista, naisväestä ja monesta muusta lähteestä, joten kapine piippaili ihan ehtimiseen kuin henkensä hädässä yrittäen saada ääntään kuuluviin kaiken muun oheismekkalan keskeltä. Kapine on sittemmin evakuoitu talon hiljaisempaan päähän odottamaan rauhallisempia aikoja. Muistaa se sieltä aina välillä huudella, kun joku sattuu ohi kulkemaan sopivasti äännähdellen.

Kun jouluaamuna kello soi aamuviiden jälkeen, tuppasi vähän väsyttämään. Pakkanen oli vähän laskenut (noin -25c tienoille), mutta kerrospukeutuminen oli silti päivän sana. Mulla oli mm. pitkähihainen neulepaita, fleecehuppari, villapaita, villatakki ja toppatakki päällekkäin, niiden lisäksi vielä villashaali niskassa. Kirkonmäelle karautettiin Matin kanssa aamukuudeksi ja päästiin ottamaan tuntumaa ison kirkon pakkaslukemiin kynttilöiden sytyttämisen merkeissä. Tosi kylmähän siellä oli, ei sitä oikein muulla tavalla voi ilmaista, mutta hämäryys ja vähitellen ympäri kirkkoa syttyvät kynttilät ovat kyllä ihan joulutunnelman huippua. Siinä yritin vähän ääntäkin availla, siinä määrin kun tuolla kellonlyömällä moiseen toimintaan kykenee. Kuorolaiset urkuparvella olivat varusteineen kuin random-seurue naparetkeläisiä, mutta laulettiinpa kumminkin. Minä hyppelin urkuja soittaneen Sinikan viereltä välillä johtamaan ja välillä alttoriveihin laulamaan. Kerrospukeutuminen yhdistettynä tähän pienimuotoiseen liikehdintään toimi jokseenkin hyvin, loppumetreillä jäässä olivat lähinnä sormet ja varpaat, muuten oli vaan sellainen yleiskohmeus päällä. Sinikka otti ennen jumiksen alkua itselleen mukillisen vettä – toimituksen loputtua siitä oli tullut ihan kirjaimellisesti jäävettä: mukillinen oli ihan ankkajäässä. Kertoo jotain lämpötiloista…

Kotiin päästyä sulattelimme kohmeloa Don Camillo -elokuvan äärellä. Siinä vaiheessa, kun tunsi itsensä jälleen sulaksi, iski myös armoton urvahdus – siksi elokuvan keskiosassa tapahtui paljon sellaista, mistä ei ole mitään selkeitä muistikuvia. Pipariraksalla hommat etenivät, mutta valmis rakennelma ei ole vieläkään.

IMG_7553

IMG_7550

Iltapäivällä soiteltiin Soili-siskolle sinne huitsiin. Skype ei pelittänyt, mutta onneksi puhelinlinjat sentään toimivat ja kaikki pääsivät luurin päähän vuorollaan.

Tapaninpäivän ohjelmanumerona oli perinteinen visiitti Annukan luo Rönkköön. Päivillä oli siinä vaiheessa jo sen verran hankala olo, että hän ei uskaltanut lähteä mukaan. Vierailudelegaatiossa olimme siis minä, Matti ja Arttu, joka lähti innosta tasajalkaa hyppien Matti-enon auton kyytiin ja piti meille viihdytys-showta koko vierailun ajan. Tuulikaapissa piti käydä pyörimässä ympyrää, jumppapallon päällä pomppia, nakertaa korppua, piparia ja viinirypäleitä, laulaa äidin porsaita ruotsiksi (erityisesti sitä ”allihuuppa”-kohtaa) jne. Ei tarvinnu pistää telkkaria päälle sitä live-vipellystä seuratessa.

Tämä aamu käynnistyi vauvauutisilla ja päivään piti tietysti mahduttaa ensivisiitti pikkuveljen luo. Muuten arki on alkanut ilmoitella itsestään. Matilla alkoi työt ja mä vietin alkuillasta muutaman tunnin laululäksyjeni kimpussa. Käyntiinlähtö oli vähän kankeansorttista, mutta kun ottaa huomenna uusiksi, niin eiköhän tämä tästä lähde taas rullaamaan. Nyt nukkumaan, kunhan ensin käyn tarkistamassa, että ovet ovat kiinni niin, ettei Urpo-katti pääse niitä aukomaan. Tämänpäiväisen kaupunkireissun aikana se oli omatoimisesti päättänyt vähän tuulettaa parvekkeen ovesta ja sisälläkin oli varsin raitis ilma palattuamme…


Toiminnot

Tietoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggaajaa tykkää tästä: