Koivulan kesäjuhlat

3 08 2010

Vuotuiset perheen megakekkerit ovat nyt tältäkin vuodelta onnistuneesti ohitse. Suunnitelmia tehtiin Kirsin kanssa kaikessa hiljaisuudessa tässä pitkin kesää, mutta siltikin juhlatoimikunnan jäsenet kekkaloivat aamun pikkutunneille saakka juhlia edeltävänä yönä. Nuorimmat päivänsankarit olivat aika kihinöissään ja yrittivät kovasti udella mitä tuleman pitää – Ilona ehti jo surra sitäkin, että entäs jos kaikki olisikin pelkkää hämäystä… Yön pimeiden tuntien puuhiin kuului mm. kattilanpaikkausta pop-niiteillä ja kitarankielillä – ja voilà, design-kattila oli valmis käyttöön.

Tänä vuonna juhlittiin Ainoa 10v. ja samalla myös Mattia, 25v., jonka 20v. juhlat jäivät juhlistamatta, joten kekkeritkin olivat kaksipäiväiset. Ekan päivän aamuna juhlatoimikuntalaiset kipittelivät salamyhkäisinä pitkin pihaa mm. piilottamalla pandoja puuhun ja pikku-elukaisia koirannahkarukkasessa piirongin laatikkoon, täyttämällä salaa vesi-ilmapalloja saunassa, keräilemällä kasaan pehmoeläimiä, lukitsemalla oven riippulukolla ja piilottamalla avaimen kivillä täytetyssä päälärissä järveen, ripottelemalla vihjekirjekuoria sinne tänne jne. Aamun teemana olivat Pandat Panfun tyyliin. Tuo virtuaalimaailma on molempien tyttöjen suosikki ja juhlan kunniaksi heidän omat pandahahmonsa hyppäsivät hetkeksi ihan live-maailmaan suorittamaan erikoistehtäviä ja pelastamaan ilkeän pahiksen kidnappaamia pikkuöttiäisiä.

Juhlaväen pukeutumiskoodi oli panda-teeman mukaisesti mustavalkoinen, Ainolla ja mukana poukkoilleella Poopuli-pandalla oli myös hienot kasvomaalaukset (jotka kestivät menossa mukana melko pitkään, varsinkin, kun Poopu kohenteli omiaan noella sit loppuillasta). Tehtävärasteilta pandat saivat kerättyä pandakolikoita ja vihjeitä seuraaville rasteille ja missio saatiin onnellisesti päätökseen: pikkuöttiäiset tuli pelastettua ja pääsivät uusien omistajiensa hellään huomaan.

Päivän ohjelma jatkui retkellä ”salaiselle saarelle”, Linnansaaren kansallispuistoon ja Linnansaarelle. Kun seurueessa oli kahdeksan aikuista ja neljä lasta, saimme kerättyä mukaan varsin kunnioitettavan määrän tavaraa: piti varustautua siihen, että paikan päällä ei ole mitään muuta kuin katto 2/3 seurueen pään päälle (viimeinen kolmannes majoittui telttaan) ja mökeissä peitot, tyynyt ja patjat, keittokatos ja polttopuita – kaikki muu tarvittava on tuotava mukanaan. Mukaan tuli runsaasti ruokaa (olisimme eläneet sillä määrällä varmasti ainakin kolme päivää…), teltta, retkipatjoja, kattila, paistinpannu, trangia, makuupusseja, lakanoita, vaatteita, pyyhkeitä, uikkareita, kameroita, lastenrattaat…

Kolmen auton letkassa ajelimme Oraviin, jossa nuoriso viihdytti venettä odotellessa itseään syömällä kertaalleen sulaneita jäätelöitä ja nakkelemalla laiturilta kiviä veteen. Reittialus saarelle osoittautui aika pieneksi (joskin suht’ nopeaksi) moottoriveneeksi – niin pieneksi, ettei meidän revohka mahtunut kerralla kyytiin… Mutta saarelle kumminkin päästiin, vallattiin mökkimme ja pykättiin teltta pystyyn. Alueen ulkonäkö oli muuttunut melkoisesti: Asta-myrsky oli kaatanut pihapiiristä monta puuta, jotka pötköttelivät juurakot pystyssä pitkin pituuttaan.

Menoa se ei sinänsä hidastanut lainkaan. Lapset kirmailivat onnessaan ympäriinsä ja aikuisetkin nauttivat reippaasta, retkihenkisestä ulkoilmaelämästä. Paitsi Aino-parka, jolle oli päivän mittaan noussut kuumetta ja kurkkukin oli kipeä – häneltä oli vähän veto poissa, mutta ihmeen reippaasti tyttö kumminkin jaksoi päivän humussa mukana. Saunominen ja uiminen oli yksi illan ohjelmanumeroista – sille tosin tunti oli aika lyhyt aika: Kirsi ei ennättänyt lainkaan järveen, minä taas en ennättänyt minnekään muualle kuin sinne järveen, jossa paimensin laiturilta pellehyppyjä hyppeleviä tyttöjä järvivedessä lilluen.

Iltaruoaksi oli niinkin jännittävää retkimuonaa kuin muurikka-pannulla lämmitettyä makaroonilaatikkoa (joka matkusti jäisenä, kylmäkallen virkaa toimittaen saarelle), sämpylöitä ja niiden päällä meidän sisarusten herkkua: tilli-persilja-ruohosipuli-basilika-silppua (jota Onni katseli epäilevä ilme naamallaan ja kysyi: ”Äiti, tykkäätkö sä tuosta ruohosta??”), grillimakkaroita ja jälkiruoaksi mm. lumimummon leipomia viinereitä. Ainakin kaikki aikuiset yrittivät urheasti tehdä lovea muonavarantoihin, mutta kuten sanottua, eväillä olisi eletty vielä pari päivää lisääkin…

Onnilla oli meno päällä, kun panda-identiteetti vaihtuikin ”oranssiksi toyota-kilpa-autoksi, joka oli maastoautojen sukua”. Ko. kilpuri mainosti suureen ääneen kovin monikäyttöisiä ja käteviä eturenkaitaan, joiden ansiosta esimerkiksi kivelle kiipeäminen oli vaivatonta. Siellä sitten pörinän säestyksellä viuhdottiin pitkin pihaa ”tulivauhtia” ja välillä käytiin huoltoasemalla tankkaamassa bensaa, öljyä ja tuulilasinpesunestettä – mistä milloinkin sattui vajausta olemaan. Onnilla sattui kans olemaan vatsa kovalla ja siksi piti jonkun aikuisen kanssa rampata huussissa useamman kerran illan aikana. Mun eskorteerausvuorolla poika istui reiän päällä ankarasti äheltäen ja totesi, että ”onnellisuuteni on aika vähissä”. On kai, jos mitään ei meinaa tulla… Mutta sitten, kun pitkällisen tikistyksen jälkeen saalista lopuksi saatiin, ponnahtivat onnellisuustasot taas huippulukemiin.

Illalla osa seurueesta kävi tekemässä kävelylenkin saaren torpalle – tyyni ja kaunis kesäilta oli siihen onnen omiaan. Jännittävä päivä vei veronsa ja porukka hyytyi omiin punkkiinsa yksi toisensa jälkeen – huolimatta myöhäisempien saunaseurueiden halonhakkuumäiskeestä tahi muista hälyäänistä. Meidän mökissä taidettiin valvoa tunnelmalisessa kynttilänvalossa kaikkein kauimmin. Onneksi oli ne kynttilät, koska yöt ovat tosiaankin pimeitä jo tähän aikaan vuodesta…

Seuraavana aamuna minä, Matti ja Juha päätimme olla reippaita ja lähteä käymään vajaan kymmenen kilometrin mittaisella aamulenkillä saaren ympäri. Kohteena oli Linnavuori saaren kauimmaisessa päässä. Meno oli ihan reipasta, oli mäkeä ja mutkaa, polvittelevia polkuja ja erikoistarjouksena vielä maastoaitahyppelyä: myrsky oli kaatanut polulle lukemattomia puita, joista piti päästä jollain konstilla yli, ali tai ympäri. Kaikkia edellämainittuja tuli kokeiltua, useita kertoja..! Mutta maisemat olivat hienoja ja sää suosi. Takaisin leiripaikalle päästyä olikin sitten aamu-uinnin ja brunssin paikka – sitten pitikin käydä jo pakkailupuuhiin. Aamun luonnonrauhaa hieman häiritsi myös saareen rantautunut metsurilauma, joka tuli myrskyn tuhoja korjailemaan. Onnea vaan heille, hommia riittää.

Toisen päivän ohjelma ei kuitenkaan loppunut vielä siihen, vaan oli vielä Matin yllätyksen vuoro. Onnistuimme pitämään sen salaisuutena ihan loppuun saakka: Oravista lähdettäessä naputeltiin vaan osoite navigaattoriin ja sankari itse suunnisti seurueen perille Savonlinnan laitamille. Siellä salaisuus sitten paljastettiin: olimme varanneet hänelle vesihiihtosession. Tämä oli Matin ensikosketus lajiin ja jännäsimme koko porukalla laiturilla, miten homma lähtisi sujumaan. Ja uskomatonta, mutta totta: siitähän pikkuveli singahti suksille ensiyrittämällä ja suihki menemään monta kierrosta kaatumatta kertaakaan. Ja oli kuulemma oikein hauskaa..!

Loppuhuipennuksen jälkeen seurasi yleinen hajaannus. Matti suuntasi suoraan Posiolle työkeikalle, Päivi ja Arttu menivät kotiin, isä, äiti ja Soili ajelivat Koivulaan ja minä plus Ojalat käytiin vielä jätskeillä ja uimassa. Aino oli liian kipeä uimaan ja pötköttelikin sen aikaa varjossa retkipatjoilla villapaita päällä, kahdella pyyhkeellä peiteltynä ja otti nokoset. Illalla sairastui sitten Ilonakin, joten talossa on nyt kaksi potilasta. Muut ovat toistaiseksi terveitä, joskin reipas ulkoilmaelämä ja juhlahässäkän purkautuminen veivät veronsa ja yleistä hyytymystä, päivätorkkuja yms. oli havaittavissa kautta linjan.

Mutta juhlatoimikunta saa jälleen kerran olla tyytyväinen onnistuneista juhlistaan sekä niitä suosineesta säästä. Katsotaan, mitä ensi vuosi tuo sitten tullessaan..!

Ai niin, lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.


Toiminnot

Tietoja

Yksi vastaus

5 08 2010
Leena

Olipas mukavat juhlat! Monesti olette olleet ajatuksissa ja puheissa, kun siellä Kerimäellä lomaa vietimme. Nyt olenkin jo asettunut työmaisemiiin Varkauteen ja Kuopioon. Oikein rakkaita terveisiä sinulle ja kotiväelle, mukavaa loppukesää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggaajaa tykkää tästä: