Päivät ennen aatonaattoa

Matti oli sisarussarjasta ensimmäinen Koivulaan saapuneista. Hänet työllisti tämänvuotinen Operaatio Pipari, jonka etenemisestä on omat postauksensa tuossa edellä – ken on aiheesta kiinnostunut, voi käydä ne lukemassa erikseen. Soili ja minä matkustimme paikalle leppoisalla (joskin täpötäydellä) bussikyydillä, koska junalippuja ei ollut enää kaupan. Matkalla satoi jouluisesti vettä… Päivät ennen aatonaattoa olivat (Soilin johdolla) varsin siivouksen- ja leipomisentäyteiset. Minäkin, joka en leivo oikeastaan ikinä, pyöräytin tortut ja piparit ja kuivakakut ja suussasulavan mausteisen glögitortun. Joista tuli jopa syömäkelpoisia – rasti seinään!!

pe 23.12.2011

Perjantaina joulunviettoseurue täydentyi lopulliseen, 14 hengen (plus Urpo-kissa) päälukuunsa, kun Ojalat ja Mustoset saapuivat paikalle. Siitä alkoikin sitten varsinainen säpinä, joka ei vaiennut muutamaa sydänyön tuntia lukuunottamatta lainkaan. Lapset, jos eläväisiä ihan noin normaalioloissakin, saivat joulusta ekstraturbokierroksia kaikkeen tekemiseen. Äiti leipoa touhotti piirakoita ja pullia pitkälle iltaan (ja olisi varmaan jatkanut jollain sortilla edelleen, ellemme olisi julistaneet leivontakieltoa siihen, kunnes edelliset tuotokset olisi syöty. Ei silti, ettei se syöminen tältä porukalta olisi onnistunut…). Aattopäivän aikatauluja helpottaaksemme illan ohjelmassa oli myös joulusauna. Sen lisäksi pelasimme Ainon, Ilonan ja Soilin kanssa Leonardo-piirrustuspeliä. Joukkueiden nimet olivat “Kuplat” (minä ja Ilona) ja “Saksat” (Aino ja Soili), mutta loppujenlopuksi pisteitä ei kukaan kyennyt nauramiseltaan laskemaan. Esimerkiksi helpoksi olettamani “Cats” osoittautui ihan ylivoimaisen vaikeaksi arvattavaksi…

la 24.12.2011

Yön aikana oli satanut lunta, joka tänä vuonna on ollut ihan harvinaisuus. Porukkaa ei siis ollut vaikeaa houkutella ulkoilemaan suoraan aamiaispöydästä. Pulkka ei nuoskalumessa oikein kulkenut – lumessa pyörimällä pääsi etenemään huomattavasti sukkelammin.

Joulukuusta hakemassa oli tänä vuonna ennätysmäisen suuri saattue. Artun mielenkiinnon vei tosin puolimatkassa ollut “Plumps-lampi”, jonka räntäiseen pintaan oli kiva heitellä jääkokkareita sillä aikaa, kun muut tarpoivat metsässä. Huvinsa kullakin.

Nuoskalumesta syntyi yhteistyön tuloksena komea lumilinna sekä neljä lumilyhtyä, joihin laitettiin illan pimetessä kynttilät tuikkimaan ja näyttämään joulupukille tietä.

Joulukuusi sai koristeet oksilleen niin vauhdilla, että kynttilät eivät ehtineet mukaan ollenkaan – koko jouluna. Muiden koristeiden paljous paikkasi tätä puutetta tehokkaasti ja koristeiden sommittelu oli täysin porukan alle täysi-ikäisten vastuulla. Joulurauhan julistuksen jälkeen istuttiin joulupöytään ja syötiin itsemme tainnoksen partaalle.

Aattohartauksissa käytiin kahdella ilmansuunnalla, kahdella eri seurueella: isä Savonrannalla ja minä, Päivi, Matti ja äiti Kerimäellä. Minä kävin perinteiseen tapaan laulamassa, muut sillä aikaa hautausmaakierroksella.

Joulupukkia odotellessa junioriosaston aika meinasi käydä pitkäksi ja aikaa yritettiin kuluttaa monin eri tavoin: musisoiden, lukien… ja tiskaten. Tiskaaminen on Artun mielestä suunnilleen maailman mukavinta hommaa ja hän ehdottelee tiskaamista mummolle tuon tuostakin. Huomatkaa asiaankuuluva asustus, asennon poika lie perinyt äidiltään

Pukki pääsi tänä vuonna itse asiassa yllättämään meidät – niin antaumukselliset soittelut ja laulelut meillä oli menossa, ettemme edes koputusta kuulleet! Tervetullut vieras hän oli joka tapauksessa ja istui luonamme pitkän tovin. Porukan pienimmäinen, ensimmäistä jouluaan viettänyt Miska ei ujostellut pukkia ollenkaan, vaan naureskeli leveästi ja nyhti isoveljensä lailla pukkia parrasta.

Lahjojakin pukki oli tuonut mukanaan valtavan läjän ja avustajatontut niitä ripeästi jakelivat oikeisiin osoitteisiin. Paketeista löytyi monta mieluista lahjaa, joista mainittakoon esimerkiksi Artun rakennuspalikat (jotka piti saada jouluyöksi viereen sänkyyn), Ilonan maitokaniperhe kaikkine kapistuksineen, A:n, I:n ja O:n Angry Birds -pehmot (joilla leikittiin joulunpyhinä PALJON!), mummon lapsenlapsi-kuvakirja, Matin saama maailman pienin paketti, mun kettuhattu ja tonttukoplan piirtämä kalenteri sekä uniasuja n kappaletta.

su 25.12.2011

Muutama sinnikäs suunnisti aamutuimaan joulukirkkoon: isä taholleen ja minä, Matti ja Soili Kerimäelle. Ääntä ei juurikaan ehtinyt matkalla availla, mutta niin sitä vaan laulettiin kirkontäydeltä. Lämpötila kirkossa oli varmasti ainakin reilut 20 astetta edellisvuotta lämpimämpi ja joulukirkko-olosuhteiksi siis poikkeuksellisen miellyttävä. Ei palellut ollenkaan eikä ees tarvinnut olla mitään erikoisvarusteita mukana.

Edellispäivänä satanut lumi oli edelleen maassa ja myös aurinko näyttäytyi. Ohjelmassa oli lisää ulkoilua. Edellispäivän linna muuntautui jäätelöbaariksi ja potkurilla sai hyvät vauhdit mäenlaskuun.

Joulupuurot syötiin joulupäivänä. Aino oli joulun manteli-imuri ja onnistui saamaan kaikkiaan neljä mantelia (pari niistä vähän avustettuina, mutta kumminkin). Sisällä ohjelmassa oli mm. Carcassonne-peliä ja maitokanien kodin sisustamista. Maitotölkin pohjasta kanit saivat hyvät sängyt, minä neuloin pelin ohessa sänkyihin pienet peitot.

ma 26.12.2011

Tapaninpäivän perinteiden mukaan kävimme visiitillä Annukan luona Rönkössä. Siinä olikin naapureilla ihmettelemistä, kun meitä marssi sisälle kaikkiaan yksitoista. Hyvin mahduttiin kumminkin. Miska oli ensikertalaisvieras, muut vipelsivät tuttuun tahtiin ympäri kämppää ja ainakin elämää riitti.

Koivulaan päästyä innostuttiin pelaamaan Leonardoa uudemman kerran, isommalla porukalla. Session aikana syntyi suuri määrä uusia, nasevia sananlaskuja – joista en valitettavasti juuri nyt muista kuin “Toivolla on aikaa kuolla”. Ken paikallaolleista muistaa, voisi käydä kommentteihin niitä lisäilemässä .

Pipariflyygelikin valmistui tapaninpäivän kunniaksi. Kokonaisuuden viimeistelivät pedaalit ja kansi viriteltiin tikun varaan avoimeksi. PR-osasto päätti ottaa yhteyttä lehdistöön ja lähestyi pienen tiedotteen ja kuvien voimin paikallisten sanomalehtien toimituksia. Kuva päätyi myös HS:n lukijoiden joulukuvien joukkoon nettisivuille.

ti 27.12.2011

Meidän suvussa joulunseudun juhlapäivät jatkuvat vielä yhdellä, kun suvun uusimmalla tulokkaalla on synttäripäivä heti joulunpyhien jälkeen. Miska juhli yksivuotissynttäreitään asiaankuuluvin menoin kermakakulla. Kakusta tosin maistui päivänsankarille vain kourallinen kermaa kakun päältä, omatoimisesti otettuna.

Miska on varsin hymyileväinen pikkumies, joka ei vielä kävele, mutta konttaa jo vauhdikkaasti paikasta toiseen, nousee seisomaan tukea vasten ja on päässyt jo portailla kiipeilyn makuun. Moneen otteeseen loman aikana pienet sormet tarttuivat housunlahkeeseen yhä ylöspäin hivuttautuen, kunnes kiipeilyn kohteena ollut tajusi nostaa syliin. Sitten alkoi vimmattu hyppiminen, jota on kotona hyppykeinussa kuulemma treenailtu. Laulut ja laululeikit tuntuivat olevan myös mieleen ja esimerkiksi mukanaolo Angry Birds -kopitteluleikissä vihreän possun lentäessä kohti kirvoitti monet makeat naurut.

Pipari-PR-osaston lähettämät tiedotteet saivat heti lehdistön mielenkiinnon ja paikallislehden toimittaja soitti aamulla ja sopi haastattelu- ynnä kuvaussessiosta. Pipariflyygelille on siis ansaittua julkisuutta luvassa muutenkin kuin FB:ssa, jossa sitä tosin on fanitettu ahkerasti, tässä linkki Puruveden juttuun. Toimittajan vierailun aikana pelattiin tyttöjen kans Uno-peliä, jota Ilona ansiokkaasti spiikkasi levveelä savonmurteela, “voe mavonsilemä sentään”

Eteläisemmässä Suomessa vietettiin tapaninpäivää myrskyisissä merkeissä, meidän nurkilla myrskyn merkkejä alkoi näkyä iltaa kohden mentäessä. Iltaa päädyttiin viettämään tunnelmallisesti kynttilänvalossa sähkökatkosten takia. Ilman sähköä kelpasi mm. saunoa, paistaa makkaraa sekä pelata Monopolia. Onni ei yllättävää pimeyttä ynnä sähkönpuutosta juurikaan arvostanut, mutta lapset päätyivätkin sitten katsomaan läppäriltä Kung-fu Pandaa eivätkä elokuvan alettua vissiin asiaa enää huomanneetkaan. Onneksi akkua riitti elokuvan loppuun asti… Matin huoneessa toimi hetken verran myös Kampaamo Savo (Frisör Savolax), jossa hiuksia föönattiin ja letitettiin asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Uunin lämmittyä sisälämpötilat nousivat tuvan puolella trooppisiin lukemiin ja viimeinen yö meni hikoillessa. Sitten olikin aika sanoa heipat tälle joululle. Yksi hyvin täysi autolastillinen (Ojalat yhdellä tätivahvistuksella) suuntasi Porvooseen, Mustosen herrasväki puolestaan Savonlinnaan ja Soili Lahteen. Onni kysyi ekan kerran “Onko vielä pitkä matka???” Koivulan autotallin kohdalla, mutta onneksi matka sentään kuitenkin taittui ihan mukavasti. Ja täällä kotona oli vielä muutama paketti odottamassa: niistä paljastui pihapelimaali, autojen parkkitalo, lämmittävät jyvätossut sekä kännykkä Ainolle plus lupaus toisen samanlaisen hankkimisesta Ilonalle heti huomenissa. Harmi, ettei tätä viimeisintä riemastusta tullut videoitua – eivät tytöt oikein tienneet miten päin olla

Loput kuvat joulunvietosta voi käydä katsomassa TÄÄLLÄ.

Ps. Nyt löytyy pipariflyygelin kuva myös HS:n lukijoiden joulukuvien joukosta, TÄÄLTÄ!

Projekti on siis ihan loppumetreillä – siitä puuttuu enää pedaalit ja sitten joku tikkusysteemi, jolla kansi saataisiin pysymään auki. Ja nuottitelineellä siis: “God rest you Merry Gentlemen… O Tidings of Comfort and Joy”, joka kuvaa lähinnä flyygelinrakentajan tunteita, kun ollaan jo näinkin pitkälle päästy

Tässä uusia kuvia ihailtavaksi:

Joku oli näköjään käynyt netin syövereistä etsiskelemässä pipariflyygelin ohjetta ja päätynyt tänne. Kysyin rakennusmestarilta millaisia ohjeita hän antaisi ja hänen ensimmäinen ohjeensa kuului: mieti vielä toisenkin kerran haluatko TODELLA ryhtyä sellaiseen urakkaan

Projektin kuva-albumi löytyy TÄÄLTÄ.

Projekti on käynnistynyt ja ensimmäiset kuvat on otettu. Tänä vuonna kautta Suomen levinnyt ilmiö – voipula – vaikutti myös tähän projektiin: taikina piti tehdä margariinilla, joka sitten – hupsista – kutistuikin uunissa… Jännityksellä seuraamme miten homma edistyy. Tässä tämän päivän kuvia:

Kuvat löytyvät myös TÄÄLTÄ.

Aamulla Mustosten matka jatkui edelleen. Itse kävin aamulla Kirsin kanssa nautiskelemassa Villipuutarhan luksusaamiaisesta, siitä jonka sain kiitokseksi hoidettuani keväällä Kuukkeli-koiraa yhden viikonlopun. Kerrassaan luksusta, voin suositella lämpimästi kaikille! Antimet olivat herkullisia ja miljöö tunnelmallinen.

Iltapäivällä oli Onnin 5-vuotissynttärilahjan “lunastus”. Aakkoslahjoissa on päästy E-kirjaimeen saakka ja lahjana oli Elokuinen Elämysmatka Eläintarhaan. Mukaan pääsivät myös isosiskot. Juha toi muksut Mustikkamaalle ja lähti sitten itse hommiin Hellikselle. Me ostettiin liput ja kartta ja suunnattiin saarelle. Rattaatkin meillä oli mukana, mutta niissä matkustivat vaan reput – Onni jaksoi hienosti kävellä koko matkan, vaikka käveltiin koko saaren ympäri ja vielä ristiin rastiin lisäksi. Keli oli aurinkoisen helteinen ja osa eläimistäkin oli paennut hellettä jonnekin näkymättömiin. Riitti niitä kumminkin nähtäväksikin. Norsupäästäinen, saukko, kääpiömangustit, hirveätä älämölöä pitäneet papukaijat, käärmeet, pienet siniset sammakot, leijona, tunturipöllö ja karhu jäivät ainakin mieleen paluumatkan jutuista päätellen.

Kuvia voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Välillä pidettiin evästaukoja. Syötiin suklaarusinoita, Pringlesejä, korvapuusteja ja mansikkamehua. Matkamuistomyymälästä tytöt ostivat itselleen pehmopöllöt, jotka ristittiin Viiruksi ja Namuksi. Onni puolestaan sai muistoksi pienen, keltaisen krokotiilin. Paluumatka tehtiin Vispilä-laivalla Kauppatorille, sieltä ratikalla ja bussilla edelleen Hellikselle. Perille päästyä Juha sai intoa puhkuvan selostuksen kolmesta suusta yhtä aikaa…

Nyt voi vaan todeta laulun sanoin, että “jaloissa tuntuu, että on käyty. Ihme on jos ei unesta täyty pienet silmät ja pää”…