Viikonloppu oli ihan just sitä mitä meinasinkin: laulamista, soittamista, kouluhommia ja töitä. Plus että perjantai-iltana olin kahdessa konsertissa. Olin menossa yhteen, mutta toinen tulikin siinä samalla kertaa kaupan päälle. Olin koululla treenailemassa muutaman tunnin sekä eilen että tänään, laulut sujuivat aika mukavasti. Oli kiva reenailla, kun ei ollut kiirettä mihinkään eikä ketään luokan oven takana kärsimättömänä vuoroaan odottelemassa.

Kaikkialla jylläävien tautien osalta tuntuu melkein kuin olisi keskellä sitä miinaharava-peliä… Väkeä kaatuu petiin oikealta ja vasemmalta – itse vaan mennä porskuttaa (ainakin toistaiseksi) terveiden kirjoissa, mutta samalla koko ajan jännää, että milloinkahan se kosahtaa omalle kohdalle… Kun ei voi varmuudella tietää, että onko itsellä riittävästi vastustuskykyä vai eivätkö pöpöt vaan ole vielä hyökänneet kunnolla päin. Ärsyttävää. Mutta ei kai auta muu kuin olla onnellinen jokaisesta terveestä päivästä, joka kohdalle osuu.

Huomisesta alkaa taas uusi, työntäyteinen viikko. Hiphei.

Ei tää syksy tästä näköjään mihinkään muutu – kiirua on aina vaan, päivästä toiseen. Yksi kouluviikko on jälleen takana ja joululoma vastaavasti viikkoa lähempänä. Sitä ei tietenkään vielä uskalla hehkutella, tässä on ziljoona ja kolme juttua vielä tehtävänä / hoidettavana ennen sitä…

Mutta tässä pikakatsaus kuluneesta viikosta:

Maanantai oli tiivis koulupäivä. Aamulla suunniteltiin tulevia eskarilaisten työpajoja, laulutunnilla sain uusia ahaa-elämyksiä ja päivän päätteeksi olin taas seuraamassa teoriaryhmien tunteja.

Tiistain aamusolfan jälkeen käytiin vamuka-ryhmäläisten kanssa kattomassa Studio Elsassa yhden teatteriesityksen tiimoilta järjestettyjen työpajojen annista koottua esitystä (tai oikeastaan kenraaliharjoitusta). Aiempien vuosikurssien opiskelijoita oli mukana siinä, sen lisäksi lavalle pääsi useampi kymmen alakouluikäistä lasta ja muutamat mukaan rekrytoidut mummot ja vaarit. Se oli varsin hauska ja hyväntuulinen esitys. Illalla mulla oli sit vielä laulutunti.

Keskiviikkona koulupäivä oli lyhempi, joten ohjelmaan mahtui “iltavuoro” Porvoossa. Menin sinne Matti-enon seuraksi viihdyttämään lapsia, kun Kirsillä oli pitkä työpäivä. Tytöt jaksoivat arvuutella multa luokkakavereidensa nimiä ihan loputtomiin (syksyn koulukuvat olivat nimittäin tulleet) ja Onnin illan hittibiisi oli yks liikennevalolaulu. Mä lauloin ja Onni viipotti olohuonetta ympäri pysähtyen aina kun tuli punaisen vuoro. Saimme Matin kans kaikki lapset sänkyihin ennen Kirsin kotiutumista ja mä lähdin sitten vielä illan viimeisellä bussilla kotiin – lumisateessa! Näin Töölössä bussia vaihtaessa aika monta pupua…

Torstai-aamu alkoi aikaisin soittotunnin merkeissä. Aikataulujen kans oli pientä säätöä ja sählinkiä, mutta ehdittiin soittaakin. Tosin mun pää ja sormet eivät olleet ihan huippuvireessä siinä vaiheessa aamua, mutta jotainhan siellä sit rävelsin (ja mietin, että seuraavalle tunnille pitää ehtiä treenailla vähän enemmän…). Illalla kävin vielä kuuntelemassa yhtä matineaa, jossa esiintyi muskarilaisia ja solfaryhmiä (= ottamassa tuntumaa tulevaisuuden työkenttään). Samalla reissulla törmäsin sieltä edelliseltä kenttäkeikalta tuttuun muskaritätiin, joka esitteli mulle sit luokkansa (“… jos vaikka joskus sattuisit tulemaan meille sijaiseksi – vink-vink..!”). Lumisade sekoitteli juna-aikatauluja, mutta onneksi kotiin kuitenkin pääsi.

Tänä aamuna meillä oli sit eka työpaja yhdessä päiväkodissa, liittyen yhteen opetusharjoitteluproggikseen. Meni oikein kivasti. Huomaan, että se mun pääsykokeissa debytoinut huopahattuni on varsin monikäyttöinen – viimeksi se oli marsilaisten-bongaus-hattuna ja tänään esitin se päässäni lohikäärmettä. Roolisuoritukseni teki varsin suuren vaikutuksen muksuihin, voi sitä mekkalan määrää..! No, pääsen ehkä esittämään tätä menestysroolia vielä toisenkin kerran, meillä on vielä kolme työpajaa näiden samojen lasten kanssa edessä…

Viikonlopulle olis tiedossa laulamista, soittamista ja kouluhommia – ja varmaan vähän töitäkin… Tätä samaa siis

Selvisin sitten kouluviikosta ihan kunniakkaasti. Solfa- ja analyysituntien lisäksi ehdin lounastaa rauhassa, harjoitella soittoläksyjäni ja käydä katsomassa yhden oopperaproggiksen kenraaliharjoituksia.

Pyhäinpäivä onkin mennyt kämpän pahimpia sotkuja siivoillessa ynnä kirjallisten koulutöiden parissa. Ihan ansiokkaasti mä niitä väänsinkin, musiikkipedagogiikan tehtävistä melkein puolet tuli tehtyä ja loputkin ovat ainakin vähän alullaan. Siinä lomassa hoitelin myös parit pienet työjutut, sellaiset nopsasti hoideltavissa olevat.

Ja kun sattui olemaan ihana aurinkoinen syyskeli, piti käydä kans pienellä kamerakävelyllä oikoilemassa pedagogisista pähkäilyistä solmuuntuneita aivoja. Eletään lokakuun viimeistä päivää, mutta harmaus ja synkkyys oli kaukana. Ainakin hetkellisesti tänään.

Ihan samalla halipa-tsuppa-dippa-dappa-kaavalla tuntuu menevän tämäkin viikko. Tänäänkin tuli koulupäivälle mittaa kepeät kymmenen tuntia, kun osui samalle päivälle vähän kaikenlaista. Tällä viikolla on kaiken muun ohjelman lisäksi treenailtu seuraavaksi eteen pläjähtävää opetusharjoitteluproggista varten kokeilemalla itse erilaisia työtapoja. Varsin hauskaa, mutta samalla myös energiaa ja keskittymistä vaativaa. Huominen pitäis vielä tälle viikolle jaksaa: solfaa ja analyysia, treenatakin pitäis jossain käänteessä…

Ihan on täysipäiväistä touhua tämä opiskelu

Äiti ehti jo viime viikolla soitella perään huolissaan, kun blogiin ei ole ilmaantunut mitään uutta aikapäiviin. Ei ole juu ei – viime viikko oli ihan yhtä lentoa, kaukana näppiksen ja blogistanian yläpuolella. Oli sisarusseuraa yökylässä useampaan otteeseen, oli pitkiä koulupäiviä (syyslomalta palattiin suoraan turbovaihteelle), oli laulutunteja, oli ystäväjälleennäkemisiä, oli pikainen aupair-reissu Hämeenlinnaan. Ynnä muuta. Yksi ylimääräinen tunti kellojen siirtämisestä ei tässä härdellissä tunnu missään!

Mutta joka tapauksessa täällä kaikki hyvin ja elämä porskuttelee reipasta tahtia eteenpäin. Jossain vaiheessa ehdin varmasti taas koneellekin paremmalla ajalla…

Alunperin tyhjänoloinen viikko kalenterissa voi yllättää olemalla kaikkea muuta kuin tyhjä. Tämä syyslomaviikko on oikein malliesimerkki siitä. Pimpelipom vaan, päivät on täynnä eikä kaikkea edes ehdi. En silti valita, viikko on ollut täynnä kaikenlaista kivaa. Kirsi-sisko on ollut tällä viikolla osa-aika-kämppiksenä ja vaikka aikataulut ristiin-rastiin menevätkin, niin ainakin ilta- ja aamukahviseuraa on ollut. Keskiviikkona kävin testaamassa Riinan uuden saunan, joka oli ihan tosihieno ja tunnelmallinen. Kyllä kelpasi, löylyt olivat makoisat ja seura erinomaista. Viikon kulttuuriannista ovat vastanneet Rautavaaran ooppera Auringon talo (jonka kävin katsomassa yhdessä paikallisen eläkeläisyhdistyksen kanssa – päivänäytöksessä ei juurikaan muita ollut…) ja Caldara-konsertti, jossa kävin taas kerran Essiä kuuntelemassa. Lisäksi mä olen laulanut ja soittanut, yhtenä iltana jopa solfaillut.

Tälle päivälle tiedossa lisää laulamista ja illalla elokuvatärskyt Riinan kanssa. Viikonlopulle on vielä tiedossa lisää sisarusseuraa, kun Gasthaus Hellis toimii “välitilana” ja transfer-majoituspaikkana suuntaan jos toiseen singahteleville sisaruksilleni, suuntina ainakin Oulu ja Tallinna. Mutta nyt, reippahasti päivän puuhia päin. Ulkonakin on komea auringonpaiste!

Onpa hyvä, että tuli ulkoiltua eilen. Tänään piti nimittäin kaivaa jo pipo päähän, kun syksyn ensimmäiset räntäsateet saavuttivat Helsingin. Valkeasta maasta ei ole vielä tietoakaan, mustaa on ja märkää…

Tämä päivä meni kotosalla töitä tehden. Sopivan katkoksen siihen tosin toivat Kirsin kans Pitskuun tehdyt lounastreffit (ei, näistä opiskelijan lounaseduista ei malta luopua edes lomalla). Päivän päätteeksi innostuin piipahtamaan verenluovutuksessa – edellisestä kerrasta onkin aikaa. Soitella ja laulellakin ehdin.

Tällaista lomailua siis täällä…

Eilisaamuna (huom! Lauantai ja syysloman eka päivä) ällistytin itseni heräämällä jo kohta kuuden jälkeen. Ei ollut tarkoitus laisinkaan, mutta niin vaan kävi ja kun ei kerta uni enää tullut, niin nousinpa ylös. Päivän uroteko oli siivoaminen ynnä koulupapereiden järjestely – niitä kun seilasi ihan kämpän kaikilla vaakasuorilla pinnoilla… Iltaohjelmassa oli yhdistetty iltakävely ja konsertti, kävin kuuntelemassa yhtä laulajaystävääni. Ja kiitos sen aikaisen aamuherätyksen, muuta iltaohjelmaa ei sitten paljon tarvittukaan.

Tänään syysaurinko houkutteli ulkoilemaan. Kävin siis reippaalla parin tunnin lenkillä ennen kuin menin koululle reenailemaan. Tällä kertaa viipottelin tuolla Lauttasaaren rannoilla ja kamerakin oli mukana. Valokuvailut ovat tältä syksyltä jääneet ihan tyystin, kun on ollut niin kova meno päällä noin muuten, mutta muistin sentään vielä, miten kameraa käytetään.

Muutama kuva lisää vielä TÄÄLLÄ.

Lenkin jälkeen menin tosiaan vielä koululle treenailemaan, soittelin ja laulelin parisen tuntia – sitten tuli niin kamala nälkä, että piti tulla kotiin… Illan ohjelmassa on ollut pyykkäystä, tiskailua ynnä muita kotihommeleita – niiden töiden pariin ehtinee sitten huomenna.

Ihan omituinen olotila olla vaihteeksi opiskelulla ansaitulla syyslomalla. Tarkoittaako se sitä, että syksy on jotenkin puolessavälissä? Kun tuntuu, että vastahan tässä aloitettiin – siihen malliin sutjakkaasti aika on käsistä livahtanut.

Töitähän tässä tosin tulee vähän tehtyä, lomallakin, muutaman tunnin verran jo tälle illalle. Mutta ehkä jätän ainakin viikonloppuna herätyskellon virittelemättä ja luen sen aamuhesarin ihan kaikessa rauhassa.

Pääsin muuten tänään telkkariin – ihan vahingossa ja sattumalta. Olin tukka putkella leuhottamassa koulusta kirjaston kautta laulutunnille, kun maikkarin uutistoimittaja kuvaajineen nappasi mut siellä kirjastossa ihan yllätyshyökkäyksellä haastateltavaksi, netinkäytön riskeihin liittyen. Koko tilanne tuli niin äkkiä ja päättyi yhtä äkkiä, joten en ole ollenkaan varma onnistuinko sanomaan mitään järkevää. Jotain pätkää siellä uutisissa on kuitenkin silminnäkijähavaintojen mukaan näytetty, ainakin muutama tuttu oli mut sieltä bongannut.

Että näissä merkeissä syyslomalle.

… oli siis tänään. Jatkona sille edelliselle. Sama paikka, suunnilleen samat vanhukset, uudet lapset samasta eskariryhmästä, pari ohjaajaa ja myöhemmän vuosikurssin opiskelijaa. Ja sit me. Tai tällä viikolla meitä olikin vaan kaks, koska kolmas meidän ryhmästä on matkoilla.

Hups, kuinka ollakaan, tieto tulostamme ei sitten ollutkaan kiirinyt osastolle saakka, mutta onneksi kilpailevia esiintyjiä ei kuitenkaan ollut. Hoitajat kärräsivät vinhaa vauhtia kaikki halukkaat mummot ja papat hollille ja sitten mentiin. Meillä oli pari uutta laulua edelliseen settiin, mutta suht’ samoilla jutuilla mentiin – ja hyvin ne näyttivät toimivan edelleenkin. Yksi mummoista totesi laulutuokion päätteeksi, miten tällaiset hetket luovat hänellekin vielä tavalla tai toisella uskoa tulevaisuuteen ja tulevaan. Että hänkin – olkoonkin pyörätuolissa ja vanhainkodissa – haluaa vielä mennä eteenpäin eikä taaksepäin “että Hellurei vaan!”. Ja kaikkien tahojen puolesta olemme kuulemma tervetulleita toistekin, ihan milloin vaan.

Jäätiin sitten vielä seuraamaan kanssaopiskelijoiden tuokio, joka oli heti omamme perään. Tai no, seuraamaan, enhän mä tietenkään osannut seinäkukkaseksi tahi kattokärpäseksi ryhtyä, vaan lauloin ja leikin mukana sen minkä ehdin. Nyt olo on kyllä melkoisen nuupahtanut… No, jos vielä solfaläksyt jaksaisi tälle illalle, niin sitten edessä olisi SYYSLOMA! Käsittämätön ajatus, että se syysloma on siis jo niinku nyt?? Mutta ihan hyvään saumaan se tulee silti, en valita Käytännössä mun kohdalla syysloma tarkoittaa jossain määrin myös työntekoa, mutta teen niitä ihan hyvällä mielellä. Ehkä jossain käänteessä ehtii sitten hieman lomaillakin. Ja tietysti laulaa ja soittaa. Olin tänä aamuna pianotunnilla ja juputin tunnin alussa opelle, että tuon pianonsoiton kans edistyminen tuntuu olevan niin kamalan hidasta – kun mulla tuntuu olevan 5-vuotiaan keskittymiskyky ja kasikymppisen sormikoordinaatio samassa paketissa. Mutta ope oli sitä mieltä, että mun harjoittelemat läksyt kuulostivat oikein hyviltä! Siitä jäi hyvä mieli loppupäiväksi – ehkä mä siis edistyn silläkin saralla. En salamavauhdilla, mutta edes jotenkin.