Luovuus kukkii

Työsähköpostiin tupsahti tänään kollegoilta “tilaus” jos toinenkin ja sain vetäistä taas luovan vaihteen silmään. Sellaisesta tekemisestä mä oikeasti tykkään – tuntuu ihan, että silloin käyttääkin jotain eri aivolohkoja kuin yleensä. Ja se tunne, kun joku uusi idea tai ajatus syntyy, on ihan mahtava – sormet meinaa mennä solmuun, kun niillä on niin kova kiire kokeilla sitä käytännössä

Illan laulutunti tietysti kruunasi taas päivän – mä olen edelleen ja aina vaan niin koukussa siihen puuhaan, ettei tosikaan (huolimatta kaikista niistä pohdiskeluista, mitä tuolla Laulupuun puolella on viime aikoina käyty).

Pipa oli päässyt perille Ouluun ja saanut siellä hyvin lämpimän vastaanoton. Pääsee heti käyttöönkin, kun pakkaset niillä nurkilla huitelevat kuulemma jossain parinkymmenen pinnassa. Huh. Täällä ei sentään tuollaisiin lukemiin ylletä, mutta silti ihan riittävän talviset kelit mulle…

SATUNNAISIA ASIOITA MINUSTA: OSA 17

Yksi kaikkein ahkerimmin käyttämiäni vaatekappaleita lienee ruskeankukertava, noin metri kertaa metri -kokoinen käsinvärjätty silkkihuivi. Se on ihan ykkönen kaulahuiviksi – silkinpehmeä herkälle hipiälle, mutta kuitenkin lämmin, tiivis ja mahtuu pieneen tilaan (toki näin talvipakkasilla sen päälle ladotaan vielä lisää kerroksia – minähän en nimittäin vapaaehtoisesti palele, jos sen voin jotenkin välttää!). En pysty tarkkaan sanomaan mistä olen sen käyttööni alunperin napannut (kenties jonkun siskon tai äitin jemmasta?), mutta olen kyllä ottanut siitä ilon irti ihan sataprosenttisesti. Nyt se alkaa jo rispaantua reunoista, mutta eiköhän sen kanssa vielä kuljeta pitkät matkat.

Ps. Ja muuten kukkii jo se kliiviakin!