Tulipa tässä tautiepisodin myötä myös lisäväriä pintaan ihan rutkasti! Sellainen “maastokuviointi”, joka onnistui ihan helposti: sen kun aloitti taudintappamisen penisilliinikuurilla ja huomasi sen jälkeen tulleensa jossain vaiheessa elämäänsä sen edellisen penisilliinikuurin jälkeen ko. aineelle allergiseksi. Ja se saatu värihän oli siis punainen ja latautui sellaisina kivoina läiskinä ja täplinä, etenkin käsivarsiin ja jalkoihin, mutta vähän sinne tänne muutenkin. Olin kuin punasävyinen merikartta jostain Turun saariston tiheimmältä kohdalta… Noh, sittemmin operaatio taudintappo on jatkunut toisella antibiootilla ja maastokuviointini on jo haalistumaan päin.
En tiedä milloin tuo allergisoituminen on tapahtunut, koska muistan kyllä elävästi erinäiset penisilliinikuurit aikanaan syöneeni. Mieleenpainunein makujärkytyselämys kautta aikojen lienee ensikosketus sellaiseen vaaleanpunaiseen, marjapuuronväriseen liemeen, joka pienen tytön silmiin näytti erityisen herkulliselta – mutta oli kaikkea muuta kuin sitä. Yökyökyök.
Tämä kotonakäkkiminen näin olosuhteiden pakosta alkaa käydä hermoille. Ei kotonaolossa mitään vikaa ole, silloin kun sitä voi tehdä vapaaehtoisesti – silloin, kun siltä tuntuu. Mutta kun tarjolla olisi parempiakin vaihtoehtoja, niin joutuu kiristelemään takahampaitaan. Olo on sentään ollut edes jotakuinkin tolkku tänään ja kuume on pysynyt lähestulkoon poissa. Ja jossain vaiheessa päivää kävi jopa mielessä, että voisi ehkä syödä jotain muutakin kuin hedelmiä, joilla olen pääasiallisesti elänyt muutaman päivän.
Sain sentään sen verran aikaiseksi, että etsiskelin nuottiarkistoistani jotain ehdotuksenpoikasia Reetalle sitä tulevaa synttärikeikkaa varten. Nyt on epämääräinen läjä nuotteja lähdössä Salahmin suuntaan, katsotaan mitä saadaan kasaan. Sen lisäksi yritin viihdyttää itseäni helmiaskartelujen parissa, mutta sekään ei hirmusti jaksanut tänään inspiroida. Tän verran vaan.
Toivoa sopii, että huomisissa labrakokeissa tulehdusarvot ovat jyrkässä tai vähintäänkin vakuuttavassa laskusuhdanteessa. Hitsi, kun ne normaalit “kiristys-uhkailu-lahjonta”-metodit eivät taida noihin bakteereihin tehota. Olisin kyllä jo kokeillut. Kaikkia edellämainittuja.
Voi itku, miten kurjalta tuo tauti kuulostaa. Onneksi oot jo paranemaan päin! Ja tuo vaaleanpunainen penisilliini on myös mulle tuttu: yök, yök ja yök. Allergia tuli mulle juuri siitä, pikku tyttönä turposin aivan mahtaviin mittoihin ja jalkapohjat muistuttivat veneen pohjaa kaarevuudeltaan…yök!
Toivottavasti tauti jättää sut rauhaan ja pääset varsinaiseen loman viettoon asap. Love, peace & happiness toivottelee Suvis
Ps. Koru on aivan mahtava, täysin käsityötaidottomalle vaikuttaa about kuukauden jos ei vuodenkin projektilta tuollaisen tekeminen
Ja minä kun aikoinaan olin pikkusiskolleni kateellinen, kun hän sai sitä vaaleanpunaista penisilliiniä, joka tuoksui hyvälle. Itse sain samalla kertaa jotain vähemmän houkuttelevaa litkua.