Olipas mukava käydä töiden puolesta edustamassa Riinan töissä jouluglögeillä tänään – vastaanotto oli varsin lämminhenkinen 
Ällistyttävää, kuinka yhdellä muuttoapukeikalla ansaittu hyvä maine kantaa NIIN monta vuotta, pitäis varmaan lisätä ko. meriitti ansioluettelooni…
Yritin kovasti tehdä sisääntulon kuin Lucia-neito konsanaan, mutta en onnistunut talonväkeä hämäämään. Ehkä se johtui siitä kynttiläkruunun puutteesta – muutenhan eroa tuskin huomaisi… Mutta oikea Lucia kulkueineen oli oikein söpö, glögi höyryävän kuumaa, piparit ja tortut makoisia (melkein yhtä hyviä kuin Riinan leipomat).
Riinasta sain seuraa vielä kotimatkalle. Kotiinpäästyä soitin vielä tonttuilu- ja esiintymiskonsultointipuhelun Kokkolaan. Onni oli täydessä vauhdissa, huuteli itselleen “hyvä-hyvä” ja keppuloi keittiössä keksien kaikkea mahdollista älytöntä – kun äiti oli kiinni puhelimessa eikä ehtinyt kaikkea kieltää, tilaisuus piti tietysti käyttää hyväksi. Fiksu kaveri.
“Kolme päivää lomaan on, laskin aivan itse äsken…” – ihan kun tää viikko menisi hitaammin kuin muut kuluneet viikot..?!?
