Valokuvatorstain haasteena tällä viikolla on “Portaat”. Näissä kuvissani portaat ovat nimenomaan haaste. Joillekin meistä yksikin sellainen voi olla ylivoimainen.
Mezzoforte
Kuulumisäänitorvi: virtuaalista arkisirkusta
Valokuvatorstain haasteena tällä viikolla on “Portaat”. Näissä kuvissani portaat ovat nimenomaan haaste. Joillekin meistä yksikin sellainen voi olla ylivoimainen.
|
Esteettömyys muistetaan aina silloin tällöin ympäristörakentamisessa ja suunnittelussa. Valitettavan harvoin siis. Tosin siitä puhutaan paljon, mutta se unohtuu piirustuspöytien ääressä. No, onhan niitä leikkipaikkavälineitä myös pyörätuolia käyttäville lapsille joitain malleja olemassa.
Otit esille erittäin tärkeän aiheen.
Tässä kuvasarjassa on mukaavn erilainen ote tuohon aiheeseen. Tuotakin asiaa on vaieka ymmärtää, kun itse portaita kirmailee ylös ja alas joka päivä.
Ihana tuo vasemmanpuoleinen poika.
Tutuksi on päässyt myös tuollainen tilanne. Jouduin olemaan vuoden verran pyörätuolissa nikamamurtumien vuoksi. Oli useita paikkoja jonne en päässyt. Vanhaan paperikauppaankin piti ystävättären mennä kertomaan, että asiakas odottaa kadulla. Myöskin ison huoltamon kahvioon oli lähes mahdoton päästä. Sitten sen estettömyyden vasta tajuaa, kun itse joutuu kokemaan. Ei ole helppoa pyörätuolin kanssa….haasteita riittää!
Kiitokset kommenteistanne, Lepis, Tipitii, Tanssiva harmaa pantteri ja Tarjuska!
Niinkuin Tarjuska sanoitkin, tuon portaiden haasteellisuuden tajuaa oikeasti vasta sitten, kun itse on siinä tilanteessa. Lapset ovat kuvassa siksi, että heillekin portaat ovat aluksi haaste, mutta yleensä hyvin mieluinen sellainen
Hieno kuvasarja!
Haaste – todellakin!
Ajatuksia herättävä kuvan valinta. Hienoa!