…vihdoinkin!!

Loppui se jännääminen ja odottelu, jota on jatkunut aina tuolta toukokuun lopulta lähtien. Kauan ja hartaasti pantatut pääsykoetulokset julkistettiin vihdoinkin tänään ja tattadadattadaa… – SAA ONNITELLA! Ahkera pänttäys ja kolmen päivän rutistus kantoivat satoa ja niin vain opiskelupaikka irtosi ensi yrittämällä (onneksi, en tiedä olisinko jaksanut vastaavaa rallia kovin montaa kertaa…). Minusta tulee siis musiikkipedagogi-opiskelija tästä syksystä alkaen – hurjaa! Kiitokset vielä kaikille kannustusjoukoilleni, olette olleet erittäin tärkeä osa koko tätä prosessia. Toivottavasti pysytte rinnallani jatkossakin.

Samalla kun itse alan asennoitua sulattelemaan tätä tulevaa (köyhää, mutta toivottavasti onnellista) statustani, voitte myös te, armaat lukijani tehdä samoin. Tässä muutamia ehdotuksia:

• minua voi – soveliasta korvausta vastaan – pyytää hoitamaan lapsia, ulkoiluttamaan lemmikkejä (tai itseään tai isoäitiään tai…), antamaan yksityistunteja (tämä tulee ajankohtaiseksi sitten, kun olen ehkä hieman jotain oppinut itsekin, mutta heti sen jälkeen sitäkin suuremmalla syyllä!), neulomaan pipoja, virkkaamaan toteemieläimiä, valokuvaamaan tai mitä vaan sellaista, johon kaltaiseni parkkiintunut moniosaaja kykenee ihan tostanoin vaan
• minut voi kutsua kylään – ja ruokkia siinä samalla (oletetun ja todennäköisen kaurapuurodieetin rinnalla anything goes!!)
• se Mesenaatti on ollut haussa jo pidemmän aikaa, paikka on edelleen täyttämättä. Lupaan olla Erittäin Hyvä Sijoitus!! Myös Hyvät Haltijat ja toivomuksia täyttävät Pullon Henget huomioidaan tässä haussa.

Lisääkin saa keksiä, olen valmis ja halukas keskustelemaan kaikenlaisista erilaisista tukimuodoista

Mutta näin siis kävi ja olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että asiat järjestyvät juuri sillä lailla kuin niiden pitääkin – koska kaikella on tarkoituksensa. Siispä reippahasti vaan kohti syksyä, hiphei!

Mikä päivä tänään on..?!

Niin ne vaan mennä vilahtelevat nämä kesäpäivät, ilman, että ehtii blogiinsa saakka. Ehkä tämä on sellaista kesälomailua bloggailunkin osalta, eiköhän tahti taas vilkastu kun syksyyn päästään. Sitä paitsi eipä tänne ole mitään kiireellä kerrottavaa ehtinyt kuuluakaan.

Kämppä on yhtä nuottikaaosta, kun on taas yhtä sun toista työn alla. Uutta ja vanhaa ja kaikkea siltä väliltä. Ei sillä, että se olisi mitenkään vastenmielistä – päinvastoin! Nuotti- ja ohjelmistokaaoksen ohella kävin perjantaina (riittävän lapsenmielinen kun olen…) katsomassa Ice Age 3:n elokuvissa, 3D-versiona. Laulutuntikin oli, siellä jatkoin Niinan ja Samin avustuksella Merikantojen syväluotausta.

Lauantain kyläreissu Kaisun luo venyikin sitten yökyläilyksi. Ruoka- ja juomahuoltoa voi hyvällä syyllä mainostaa täysihoidoksi, sen verran monta kertaa siihen pöydän ääreen ehdittiin istahtaa. Ehdimme myös istuskella parvekkeella, käydä pikku-lenkillä joenvarren vehreissä maisemissa ja hikoilla saunan löylyissä oikein urakalla. Lenkillä mulla oli toiveikkaasti kamerakin mukana, mutta säiden haltijat päättivät, että tällä kertaa ei juurikaan kuvailtu. Ehkä toisen kerran sitten. Kun illan rupattelusessio päättyi, mä nukahtaa kopsahdin patjalleni lähes välittömästi ja nukkua tuhisin aamuun saakka. Täysihoitoon kuului myös aamiaistankkaus, jonka jälkeen piti hankkiutua kotimatkalle. Mutta suurkiitokset emännöinnistä, Kaisu – oli oikein ihana ilta!

Huomiselle olisi tarjolla ex-kollega-treffit kaupungilla Anun ja Ulliksen kanssa – hauskaa. Saa nähdä suosiiko sää terassi-istuntoa vai pitääkö siirtyä jonnekin lämpimämpään paikkaan. Helteethän ovat tosiaan taas vaihteeksi kaikonneet. Se on tämä suomalainen kesä just tätä…

kesämeininkiä

Kesä on sellaista aikaa, kun voi pötkötellä tuntitolkulla puistossa hyvässä seurassa eväitä napostellen, käveleskellä kiireettä kaupungilla, juoda jääkahvia terassilla, lukea kirjaa, lauleskella… Ehtii sitä taas olla reipas ja aikaansaapa sitten joku toinen päivä.

Hastalavista

Tähän päivään loppui sitten ihan virallisesti kaikki “lysti” ja neljä ja puoli vuotta kestänyt suhde ex-työnantajani kanssa. Hastalavista vaan heille siis..! Mitään suurta draamaa tahi suuria tunteita tähän ei liittynyt, olen jo niin noissa uusissa sfääreissä menossa. Tämän kunniaksi kävin kuitenkin selvittelemässä asioita työkkärissä ja koska siellä sattui olemaan tänään “väljä” päivä, se onnistui enemmittä jonotteluitta. Se oli ihan positiivinen yllätys! Toinen tapaamistani virkailijoista oli tosin ilmeisesti aika vihreä tapaus, koska tuntui, että mä tiesin asioista enemmän kuin se (ja ainakin olisin näpytellyt konetta aika paljon nopeammin…), mutta jos mun asiat hoituu niin kuin toivoisin niiden hoituvan, niin kaikki hyvin. Ihan hyvältä näyttää so far, työkkäritädit liittyivät nyt pääsykoetulosten jännääjien joukkoon. Joutaisivat tulla jo, vielä tässä pitää ainakin reilu viikko kärvistellä…

KERHOilua

Meilläpä oli taas KERHOn kokoontumisajot tänä viikonloppuna! Viime kesän Italian-reissulla perustetun KERHOn jäsenet olivat siis vaihteeksi kaik yhes koos ja samas paikas – ja olihan meillä taas hauskaa. Verbaaliakrobatia-ääniefektivastaavamme Irkku oli oma vauhdikas itsensä, joten naurulihakset saivat taas kyytiä… Perjantai-iltana käytiin syömässä, juhlistettiin tapaamista ja Riinan uutta työpaikkaa kuohuviinillä ja mansikoilla ja loppuilta (ynnä alkuyö…) vaan istuttiin ja hurpateltiin ja katseltiin matkakuvia. Minäkin olin ollut niin kaukaa viisas, että pakkasin yöpaidan ja hammasharjan varmuuden vuoksi mukaan – eihän sitä malttanut kotiinkaan lähteä ja hyvin mahduttiin Irkun kans ripirinnan pötköttelemään olkkarissa patjoillamme.

Lauantaille oli suunniteltu Lintsi-päivää, mutta aamulla herätessä huomasimmekin, että taivas oli pilvessä ja vettä tuli lotisemalla – säätiedotuskin lupaili pelkkää sadetta koko päiväksi. Lintsikieppuilut muuttuivat siis shoppailukieppuiluksi ja hyvin saatiin siinäkin hommassa päivä kulumaan. Koska nuottikauppoja ei kierroksella ollut meikäläisen shoppailut jäivät minimaalisiksi, mutta Irkun kesähuoneeseen löytyi autontäydeltä kaikenlaisia sisustusjuttuja. Päivän värit olivat marjapuuronpunainen ja keltainen. Iltaohjelmassa oli saunomista, grilliherkkuja – ja tuutin täydeltä SingStaria, vaihtelevalla menestyksellä. Älysimme lopettaa päästyämme Abballa illan huippupisteisiin, vieläpä Riinan kans tasan samalla pistemäärällä. Ja oli silloin jo aikakin lopetella, kello taisi olla yksi aamuyöllä ja naapurit seinän takana lienevät olleet yltiöonnellisia illan viihdytyspläjäyksestä…

Tältä erää kerhokokous päättyi aamiaisen jälkeen, kun Irkku suuntasi moponsa keulan takaisin kohti pohjoista. Loppupäivä on mennytkin kotihommien, laulamisen ja nuottihyllyn penkomisen  ja siihen liittyvän googlettelun merkeissä. Välillä on pitänyt nauttia auringosta ja lärpätellä puhelimessa ja siihenpä tuo päivä sitten hurahtikin. Mikäs siinä.

Kesä ja kärpäset

Kokkoa ei tullut tänä juhannuksena nähtyä. Ei tullut myöskään hukuttua eikä kieriskeltyä ruispellossa vaatteet päällä saati ilman. Kukkasetkin jäivät keräämättä tyynyn alle, mutta puolustuksekseni voin kyllä sanoa, että kuvasin niitä. Useamman kuin sen seittämän sorttia. Ei ollut ees vaikeaa, kun äitin puutarha oli jos jonkinlaista kukkaa ihan väärällään (ja kärpäsiä, oli hankala saada kärpäsettömiä kuvia…). Huolimatta näistä tekemättä jääneistä juhannustaioista sain kyllä mielenkiintoisia tekstiviestejä “rikkaalta, mutta komealta mustapartaiselta kääpiöltä” – jotka tosin tulivat Ilonan kännykästä. Lupasin kelpuuttaa kääpiön mesenaatikseni, mutta muuten en oikein ajatukselle lämmennyt. I know, olen tosi nirso

Yllämainittujen sijasta juhannukseen (ja vielä muutama päivä sen jälkeenkin) mahtui kyllä vesisadetta, aurinkoa, ukkosta, hyttysiä, paarmoja, linnunlaulua, saunomista, uimista (bye-bye, talviturkki!), makkaranpaistoa ja -syömistä, siskosseurasta nauttimista, soutelua, iltakävelyjä, uusia perunoita, täteilyä, lueskelua ja löhöilyä, laulamista, lörtsyjä Savonlinnan kauppatorilla, jätskiä Lippakioskilla ynnä muuta vastaavaa. Perus-kesäsettiä siis.

Päivisin äksönistä piti huolta ensisijaisesti aurinkoinen ikiliikkuja Arttu 1v., joka otti juhannuksen aikoihin ensimmäiset askeleensa. Varsinainen Puuha-Pete, koko ajan piti olla jotain värkkäämässä. Mielellään jotain sellaista, josta lähtee mukavasti ääntä… Muut täditeltävät viettivät siis juhannusta Rantsilan mökillä, mutta lähettelivät tekstiviestejä tai soittelivat vähintään pari kertaa päivässä. Onni lauloi bonuksena myös hienon mustekalalaulun! Öisin sain seuraa Urpo-kissasta, joka hoiti samalla kuumavesipullon virkaa makoillessaan päälläni reporankana. Iltakävelyillä käytiin mm. ällistelemässä naapurin lehmiä (Arttu oli erityisen otettu niistä) ja tarkistelemassa loppukeväästä istutettujen kuusentaimien vointia. Samalla reissulla löytyi myös tämän kesän eka kypsä metsämansikka aurinkoiselta rinteeltä.

Ja sitten, koska viikonlopulle on tiedossa übermahtavaa KERHOkaveriseuraa, mulla oli jo iso ikävä laulutunteja ja on muitakin hommia hoideltavana näillä main, nokka näytti taas kohti Helsinkiä. Uunituoreiden pullien voimalla jaksoi matkustaa ja täällä siis ollaan taas.

Ja kesä on Helsingissäkin Kesäisiä juhannuskuvia löytyy TÄÄLTÄ

Nytkö jo..?!

Tänä vuonna juhannus hiipi kimppuun vähän niin kuin puun takaa. Edellisinä vuosina sitä on odoteltu kuin kuuta nousevaa (lähinnä kesäloman ja vapaiden toivossa), mutta tämä vuosi onkin vähän erilainen – sitä riemua kun on tässä ollut jo jonkin aikaa. Mutta sieltä se tulee kumminkin ja tarkoitus olisi lähteä sitä viettämään tuonne Itä-Suomen suuntaan, perheen pariin.

Eilen mulla oli tapaaminen yhden työkuvioista tutun ihmisen kanssa. Rupateltiin niitä näitä ja mietiskeltiin olisiko tulevaisuudessa mahdollisesti jotain työkuvioita olemassa hänen firmansa kautta. Kaikenlaisia ideoita ainakin oli, sekä vanhalta että sen mahdollisen uuden uran puolelta – ja toki aina on hyvä tuntea ihmisiä ynnä tehdä itsensä ja taitonsa tunnetuiksi. Koskaan kun ei tiedä mitä se saattaa poikia ennemmin tai myöhemmin. Samalla reissulla kävin myös hakemassa nuottikirjastosta lisää laulettavaa ja illaksi ennätin vielä konserttiin.

Tänään ehdin vielä laulutunnille ennen juhannushulinoiden alkua ja tuntikin meni paremmin kuin aikoihin – Laulupuun puolella lisää tunnelmia siltä saralta.

Huomisen junavuorot on onneksi aikatauluiltaan edelliskertaa inhimillisemmät. Lienee kuitenkin hyvä idea pakkailla jo nyt tän illan puolella (vai vieläköhän mulla on edellisreissun kassi purkamatta..?! Toivottavasti ei sentään…). Mukavaista juhannusta siis itse kullekin!

viuh, mikä viikonloppu!

Olipa taas varsin vauhdikas ja tädittelyntäyteinen viikonloppu!

Se alkoi siis siitä ennen viittä vikisseestä herätyskellosta silloin pe-aamuna. Se ei tosiaankaan ole mikään ihmismäinen aika herätä… Nukuinkin sit kyllä reippaasti suurimman osan matkasta. Sen verran heräilin, että sain itseni siirrettyä Seinäjoella junasta bussiin ja Kokkolasta takas junaan…

Viikonloppuvisiitin pääsyynä oli tällä kertaa osallistuminen sukukokoukseen lauantaina. Paikalle oli saatu houkuteltua yli puolet kyseisten sukuhaarojen edustajista ja väkeä oli ihan melkoisesti. Siinä määrin, että siinä hädintuskin ennätti vaihtaa pikaisia kuulumisia niiden lähimpien sukulaisten kanssa, saati sitten tutustuttua uusiin sukulaisiin… Mutta olihan tuo kuitenkin ihan hauska olla paikalla!

Viikonlopun ohjelmaan mahtui myös vierailu Suomen Tivoliin, jonne pääsystä tytöt olivat haaveilleet jo pidemmän aikaa. Ja olivatkin ihan superfiiliksissä jo parkkipaikalta lähtien! Mulle monista tarjolla olleista vemputtimista riitti mainiosti se yksi karuselli, johon menin pitämään Onnille seuraa. Kirsi uskaltautui kans maailmanpyörään tyttöjen kanssa – ja se oli kuulemma odotettua hurjempi kokemus…

Tytöt poukkoilivat suht estoitta laitteesta toiseen (ja jos vähän itse äksönin aikana hirvittikin, niin ulospäästyä sitä ei ainakaan tunnustettu), Onni lämpeni eniten kummitusjunan ulkopuolella sääriään sätkytelleeseen vihreämekkoiseen noitaan, eri autoratoihin ja punasilmäiseen possujunaan.

Ja voi sitä huudon määrää, kun possujunan jälkeen pitikin lähteä kotiin ja sammakkojuna (= tuo possua seurannut vaunu) jäi koeajamatta… Sitä itkettiin kauan ja hartaasti, koko matka kotiin saakka ja vielä varmuuden vuoksi vähän sielläkin (”pitäähän minun itkeä, kun en päässyt sammakkojunaan…”). Elämä kolhii välillä niin kovasti melkein kolmevuotiasta.

Sunnuntaina muu talonväki lähti juhlimaan rippijuhlia ja minut oli kutsuttu siksi aikaa “virkasiskovierailulle” ja sunnuntai-brunssille. Se olikin varsin viihdyttävä vierailu, saatiin kerrankin hurpattaa ihan rauhassa ilman häiritseviä virallisia kokousasioita.

Illalla pääsimme Kirsin kanssa “Soivien simpanssien” ensikonserttiin. Soittimia oli rakenneltu pitkin päivää, samalla kun ohjelmistoa treenailtiin. Konserttiin tuli viralliset kutsutkin.

Eron hetki oli taas haikea, Ilona ei olisi millään halunnut päästää mua lähtemään ja takertui mun jalkaan molemmin käsin ja jaloin kuin takiainen… Kirsi sanoikin, että jälkikasvu olisi varmaan ihan valmis adoptoimaan yhden tädin perheeseensä anytime. Mutta lähteä siis piti ja VR:n yöjuna toi mut perille saakka työnseisauksesta huolimatta.

Maanantaina meillä oli tarkoitus lähteä testaamaan yhden kollegan venettä (jotain pikku-purkkia josta olemme kuulleet paljon, muttemme nähneet vilaustakaan). Turvallisuussyihin vedoten risteilyisäntä kuitenkin perui lähdön aamulla – tuuli olikin kieltämättä sen verran puuskainen, että kenties parempi niin. Illan risteily kuitenkin toteutui – pääsin keisarilliselle illallisristeilylle Helsingin edustalle. Sää oli mitä oli, mutta ei keikutellut pahemmin, sisällä oli lämmintä ja pöytä notkui hyvää ruokaa. Ja illallisen jälkeen notkui kylläisyydestä itse kukin.

Iltamyöhällä Matti pyörähti vielä Gasthaus Hellikseen koisimaan muutamaksi tunniksi ennen lähtöään minilomalle Saksanmaalle. Ja lähti sitten vuorostaan aamuvarhaisella testailemaan sitä 5:30 junayhteyttä yhtä matkaa uusintatalokierroksella olleen Juhan kanssa…

Tänään mulla on ollutkin sit ihan normaali hommelienhoitamispäivä. Ja toki laulamistakin mahtui ohjelmaan, siitä tuolla Laulupuun puolella. Ja nyt – kuinka ollakaan – kello on taas jo paljon. Mihin tämä aika oikein menee??

Ps. Lisää kuvia viikonlopulta TÄÄLLÄ.

paastonajan pikakelaus

Eipä ole näin pitkää blogipaastoa ollut aikakausiin! On vaan ollut niin paljon ja kaikenlaista muuta sätöstystä, että ei kertakaikkiaan ole ehtinyt koneen äärelle… Tässä kuitenkin muutama sananen ennen kuin poistun taas viikonlopuksi muihin maisemiin.

Perhe Ojala oli siis vieraanani täällä Gasthaus Helliksessä. Niinä hetkinä, kun Kirsillä ja Juhalla oli muuta ohjelmaa (mm. yksi väitöstilaisuus karonkoineen, talonmetsästysretkiä, soittiksia…) mä vietin laatuaikaa lapsikatraan kanssa. Viikon päivät menivät siis hyvin tiiviisti täteillessä: leikkiessä, hassutellessa, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, nukutuspuuhissa, lukiessa, ajoittaisena “rauhanturvaajana” ja tuomarina… Se oli hauskaa ja varsin kokonaisvaltaista touhua enkä kyllä oikeasti tiedä, kuinka lapsiperheet arkeansa pyörittävät (siis siten, että tuon kaiken ohella ehditään tehdä kaikki omat hommat, laittaa ruokaa monta kertaa päivässä, pestä pyykit ja hoitaa kaikki muut kotihommat…). Mun ruoanlaitto keskittyi hyvin pitkälti mikroaaltouunin ympärille… Kerran tosin tein perunamuusia (josta tulikin koostumukseltaan lähinnä liisteriä, mutta sillä nimikkeellä se tuli kumminkin syötyä! Pidän sitä jo saavutuksena sinänsä), mutta muuten mentiin hyvin simppelillä linjalla. Tämä kämppäni ei ehkä pitempiaikaisesti soveltuisi kuuden hengen perheelle, mutta näin väliaikaisratkaisuna viikko meni suht’ sopuisasti. Tiskata tosin piti joka ruokailun jälkeen, mutta onneksi Onni oli ahkera apulainen siinä puuhassa ja tytötkin tiskasivat välillä ihan keskenään.

Noin muuten päivissämme pääsykoeraadille olisi ollut paljon seuraamista: leikkejä ja tekemistä piti improvisoida non-stop aamusta iltaan. Suurta draamaa (tyyliin teema ja muunnelmat) luotiin esimerkiksi variksenpoikaset-käsinukesta, betonimyllyautosta, punaisesta “työtraktorista” ja keltaisesta lentoautosta – tämä oli yhtenä iltana Onnin kestosuosikki ja niin jännä, että jopa Jenni-serkku sitä herkeämättä seurasi. Edellisviikolla improvisoitu marsilaishattu oli myös kovassa käytössä kaikkine killuttimineen, samoin erinäiset lasikuulat, koristekivet ja simpukat. Vaikka kelit olivat mitä milloinkin, kävimme naapuritalon hiekkalaatikolla leipomassa autoille synttäri-hiekka-kakkuja ja leikkipuistoilemassa. Ehtipä Onni julistautua myös Helsingin kuninkaaksi takapihan kallionvalloitusurakan jälkeen. Yhden päivän hitti oli Ainon ja Ilonan vakoojaleikki – tosin hetkittäin roolit vaihtuivat rosvoiksi, mummoksi ja koiraksi, avaruusolioiksi tai prinsessoiksi, joten teki tiukkaa yrittää pysyä kärryillä ja käyttäytyä korrektisti käsikirjoituksen edellyttämällä tavalla…

Koko porukalla kävimme yhtenä iltana kylmässä, mutta sateettomassa Seurasaaressa, jossa arvatenkin oravien ja tiaisten syöttöpuuhat olivat kaikkein eniten IN. Paluumatkalla poikettiin Hepsussa herkuttelemassa ja sen jälkeen vielä Avant Garde -leikkipuistossa vatkaamassa kaikki syödyt herkut sopivasti sekaisin…

Tiistaina talo hiljeni hetkessä kummasti, kun vieraat suuntasivat kohti pohjoista. Mulla oli loppupäivän ohjelmassa laulutunti, tukanvärjäystä ja järjetön nivaska kokousmatskuja luettavana – niiden kans jumppailinkin melkein yhteen saakka yöllä enkä saanut urakkaa silloinkaan vielä loppuun saakka. Keskiviikko-aamu alkoi siis samoissa merkeissä, mihin edellisilta oli päättynyt ja jatkoin siitä sitten kokoustamaan ihan lennossa. Itse kokouskin kesti kolme tuntia…

Välissä ehti hengähtää hiukkasen, sitten pitikin jo valmistautua illan konserttiin… Että eikun mekko päälle ja menoksi. Vähän oli sellainen “mehut-vähissä-ei-niin-skarppi”-olotila (varsinkin, kun odotin vuoroani konsertin loppupuolelle saakka…), mutta lopputulos oli kuitenkin ihan jees. Konsertin jälkeen käytiin vielä syömässä ja sitten olinkin ihan sänkyynkaatumuskunnossa.

Tämän päivää mä olen lontannut läpi nuottihyllyjä etsiskellen sopivaa ohjelmistoa kesän esiintymisiin – ihan kiva urakka, on tuota onneksi jotain löytynytkin. Eri asia on, saako siitä jotain järkevää kokonaisuutta kasaan. Illalla kävin laulutunnilla ja nyt mun pitäis vielä pakata. Viikonlopuksi kutsuu Pohjanmaa ja sukutapaaminen siellä. Juna lähtee aamulla klo 5:30 (!!!) ja mietin jo tässä millä ilveellä varmistaisin, että todellakin herään ja ehdin siihen. Ja että aamun ekaa bussivuoroa ajava kuljettaja heräisi myöskin – muuten pitää jolkottaa asemalle juosten ja se EI ole asia, jolla haluaisin aamuni aloittaa tuolla kellonlyömällä…

Palaan pohjoisesta takaisin näihin maisemiin viikonlopun jälkeen – toivokaa, että VR ei seisauta junaliikennettä just silloin…

täteilyä

Sitä tässä on harrastettu viime päivät sen verran tiiviisti, ettei aikaa sit ole riittänytkään oikeastaan mihinkään muuhun. Kuulumispäivityksiä luvassa, kunhan elo tästä hieman rauhoittuu…