villiä melskettä…

Ihan oikeasti – musta tuntuu, että onnistuin ummistamaan silmäni ihan vaan pari kertaa ja jotenkin viikko on taas ohi?! Sunnuntain ja perjantain väliin tosin mahtuu aivan sikapaljon kaikkea, mutta silti aika on kulunut yhdessä hujauksessa.

Kiitokset kaikille niille vakilukijoille, jotka ovat käyneet täällä sinnikkäästi piipahtelemassa, vaikka mitään uutta ei ole ilmaantunut aikapäiviin. WordPress ei vielä tarjoa sitä palvelua, että voisin “ajatella” postauksen suoraan blogiin vaikka kotimatkalla bussista… Sellaiseen ehkä juuri ja juuri kykenisin.

Että mitäkö siis kuuluu? Töitä vuorotta. Just nyt on vaan aika paljon kaikkea… Täydet päivät lukujärjestyksessä ja runsaasti kotihommia, pikkuisen työprojekteja, pari mielenkiintoista projektiviritelmää koulun puitteissa – ei sinne kalenteriin juuri muuta sit mahdukaan. Laulamista toki, siitä lisää tuolla Laulupuun puolella – käykää sieltä kurkkimassa, jos kiinnostaa.

Viime viikon muistikuvia:

• hyvinvointiluento, jonka jälkeen olen taas jälleen kerran ryhdistäytynyt tässä “priorisointi”-asiassa, vaikka se meikäläiselle niin hankalaa onkin, kun kaiken – siis ihan kaiken – haluaisi tehdä 110%sti… Ja ykköseksi menee, yllätys-yllätys, laulaminen. Ihan jo siksikin, että siitä saan energiaa hoitaa kaikkia niitä muita juttuja.
• vieraileva luennoitsija musahissan tunnilla – tosi hyvä tyyppi ja mielenkiintoiset tunnit!
• lunta, lunta, lunta on ihan älyttömästi joka paikassa. Ja mun ikkunan ulkopuolella on aivan jättisuuria jääpuikkoja, jotka tuntuvat venyvän päivä päivältä
• YÖ-teeman ympärillä tapahtuva säpinä, meillä on ensi viikolla taas yksi kenttäkeikka, jonka parissa tässä on säädetty aika lailla.
• vapaiden, ohjelmoimattomien hetkien puute. Sellaisia on ehkä tiedossa sitten hiihtolomaviikolla, nyt on nimittäin menneet viikonloputkin kouluhommia tehdessä (= muutakin kuin laulamista). Ja huomenna ja sunnuntaina on tiedossa kans täteilyä ja siskoseuraa, kun Kirsi ja lapset tulevat käymään täällä ja mä piipahdan vastavuoroisesti Porvoossa. Ehtii ne satsitehtävät tehdä sit joskus sunnuntai-iltanakin…

Että näin. Hengissä ollaan. Kiirettä pukkaa, mutta yritän kovasti välttää sen muuttumista stressiksi. Sitä se ei vielä onneksi ole. Päätökseni pysyä tehtävien kanssa ajan tasalla on pitänyt, eikä mitään ole vielä jäänyt rästiin. Olen myös pitänyt kiinni kunnon yöunista ja pysynyt terveenä, ees sikapiikki ei aiheuttanut mitään oireita, vaikka niitä vähän jännäsinkin. Ei ees käsi kipeytynyt.

Nyt vuorossa pientä paikkojen siistimistä (että lapset pääsee vuorostaan sotkemaan huomenna) ja sitten varmaan kaadun sänkyyn suorilta jaloilta…

jotain hämäriä muistikuvia kuluneelta viikolta

Mihin nää viikot oikein menee?? Ja ihan hirmuvauhtia vieläpä… Taas on yksi, varsin tiivistahtinen sellainen takana ja uusi samanlainen alkamassa. Viime viikolta jotain hämäriä muistikuvia:

• satsiopin tehtäviä vääntäessä menee ihan tolkuttomasti aikaa ja silloin tällöin myös hermot. Se tuntuu ihan järjelliseltä ja ymmärrettävältä tasan niin pitkään, kunnes pitää itse saada aikaan jotain, joka noudattaisi kaikkia niitä yksinkertaisia pikku sääntöjä ja periaatteita. Kun tetra muistaa tasan sen yhden säännön kerrallaan eikä sitten juurikaan muuta…
• sain piano-opelta kehuja (!!!), kun vaihteeksi oikeasti osasinkin jotain enkä vaan tumpeloinut, niin kuin yleensä tapanani on… Soittelin viikon mittaan myös nokkahuilua ja viiskielistä kannelta. Niistä ei onneks tartte ottaa mitään suorituspaineita
• kalenterissa oli pari megapitkää, minuuttiaikataulutettua päivää – sellaisia, kun aamulla pitää syödä iso annos kaurapuuroa, että jaksaa oottaa seuraavaa suupalaa pitkälle iltapäivään saakka…
• kouluhommien lisäksi hoitelin jälleen kerran virkamiespestiäni ja kävin moikkailemassa vanhoja tuttuja matkamessuilla perjantaina. Ex-kollega Minna tarjosi sekä lipun että lounaan ja vielä hauskaa lounasseuraakin, joten kyllä kelpasi. Puolalaisen Mariuzsksen kans oli myös perinteiset kuulumistärskyt ja olihan siellä tuttuja monta muutakin. Ja kummasti sitä huomasi, että messuilu tuntui ihan toisenlaiselta kuin aiemmin – niin se on vaan tämä uusi elämä vienyt mukanaan, tai ainakin johdattelemassa toiseen suuntaan.
• eilisen pilates-tunnin jälkeen tietää jotain tehneensä. Toivottavasti edes oikeilla lihaksilla..!
• possupiikkejäkin olisi nyt tarjolla, mutta en tiedä mihin saumaan sen uskaltaisi ottaa – kun ei olisi aikaa kaatua sänkyyn edes niiden mahdollisten rokotusreaktioiden ajaksi… Yleensä mulle ei kyllä juurikaan mitään reaktioita tule, mutta jos sen varaan laskee niin sit varmaan tulee…
• viikolla en ehtinyt laulaa niin paljon kuin olisin halunnut, mutta yritin kuroa vajausta kiinni eilen ja tänään.
• nyt pitäis varmaan tsekata, että kaikki huomiset läksyt on tehty. Ja ehkä soitella vielä vähän… Ja laittaa pyykkejä pyörimään – ulkona on pakkanen ja ilmankosteusmittari näyttää taas pelkkää viivaa.
• … se on muuten neljä viikkoa hiihtolomaan!

arki on alkanut

Kylläpä se sitten alkoikin täydellä höyryllä tuo kevätlukukausi. Kuului vaan, että ‘humps’ ja meikäläinen upposi syvälle opiskelun syövereihin. Kalenteri tuntuu olevan vielä täydempi kuin syyspuolella, uusia kursseja alkoi ja melkein kaikki entiset jatkuvat. Mutta enköhän mä kumminkin selviä, on tässä kuitenkin sekä hiihtoloma että pääsiäinen opintoputkea katkaisemassa (ja kyllä, opiskelu tuntuu mukavalta edelleen!).

Eka lomanjälkeinen viikko hurahti käsistä tosi nopsasti ja sisäinen kellokin kääntyi arkirytmiin ilman ihmeempiä ongelmia. Nyt olen tosin taas siinä jamassa, että iltaisin simahdan alta aikayksikön, ei puhettakaan kummemmista kukkumisista… Maanantait, tiistait ja torstait ovat kaikki pitkiä päiviä ja muutkin päivät täyttyvät kivasti kaikilla niillä läksyillä, joita noilta päiviltä kertyy.

Olen ollut reipas tänäänkin. Aamulla huhkin soittoläksyjen kimpussa, sitten kävin pilates-tunnilla (yhdellä salilla alkoi erityisesti muusikoille tarkoitettu pilates-ryhmä ja päätin mennä sinne kuluttamaan viimeisetkin Firma A:n aikaiset liikuntasetelit). Meitä oli tunnilla vaan kolme – kaksi laulajaa ja yksi kapellimestari – mukaan mahtuu siis vielä, vink-vink vaan kaikille lukijoille..! Saa kysyä lisää, jos kiinnostaa. Aloitettiin ihan perusperusjutuista, joten mitään taitoja tai überkuntoa ei tartte olla – molemmat toivottavasti karttuvat hiljalleen tässä kevään mittaan. Hyvin heränneellä ja hengitelleellä kropalla kelpasi sit mennä koululle treenailemaan. Viihdyin siellä laulamassa siihen saakka, kunnes ovet pantiin kiinni tältä päivältä ja viimeisetkin patisteltiin koteihinsa. No, huomenna sitten taas jatkamaan – koska tuota reenailtavaa ohjelmistoahan on ihan kivasti.

se on niinku talvi!

Tää on jotain ihan ällistyttävää tää Helsingin talvi! Siis se, kun sellainen on. Ihan aikuisten oikeesti. En oo itse vielä tällaista talvea näillä nurkilla nähnyt. Tänään varsinkin kaikki puut olivat paksussa kuurassa ja koko maisema ihan valkoinen – kuin suoraan jostain postikortista. Ihailin sitä lähinnä harjoitusluokan ikkunan läpi, mutta iltakävelyllä Pitskuun treeneihin ja takas pääsi vähän lähempään kosketukseen talven kanssa. Pakkanenkin oli lauhtunut ihan inhimilliseksi – välillä ehti olla jo ihan turhankin kylmää mun makuun (puhumattakaan noista Itä- ja Pohjois-Suomen pakkaslukemista…).

Loma vetelee viimeisiään, huomenna alkavat kouluhärdellit jälleen täydellä teholla. Suhteellisen tiivis kevätkausi odotettavissa, kalenteri on jo nyt kohtuullisen täyteläinen eikä se suinkaan kerro vielä koko totuutta. Loma on tietty aina lomaa, mutta toisaalta odotan kevään rientoja positiivisella mielellä – kunhan vaan pääsee tästä lomalla myöhäisemmäksi vinksahtaneesta päivärytmistä takaisin siihen arkirytmiin…

Loppiaisen jälkeen viikko on kulunut pääasiassa treenaillessa ja töiden parissa. Sain taas vaihteeksi yhden verkkoprojektin käsiini ja halusin urakoida sen valmiiksi ennen koulukiireiden alkamista. Projekti sinänsä oli oikein kiva ja tiedän sen menevän hyvään käyttöön, mutta pari hektistä päivää koneen äärellä vietettyäni tajusin, etten enää ihan tappelutta palaisi takaisin entiseen elämääni ainakaan kokopäiväisesti. Näin pyrähdystyyppisesti se vielä menee, mutta muuten olen sitä mieltä, että tämä “päivitetty” versio on kuitenkin se parempi vaihtoehto.

Perjantai-iltana meillä oli grande jälleennäkeminen meidän vanhan työporukan kesken. Sen, joka on nyt hajaantunut sinne sun tänne, mutta jonka kanssa kaikki tuntevat silti edelleen tiettyä yhteenkuuluvuutta. Meillehän ei koskaan järjestetty mitään läksiäisten tyyppistäkään, joten sellaiset piti järjestää itse – kaikille meille lähteneille ja niille, jotka vielä ovat jäljellä. Meillä oli aivan ihana ilta ja kaikkien elämä piteni vähintään vuodella, kun piti taas nauraa niin paljon. Käytiin syömässä TÄÄLLÄ – ja ruoka oli aivan älyttömän hyvää! Eksoottistakin, en muista ennen betel-lehtiä, tuoreita banaaninkukkia tai palmusokerikaramellipossua syöneeni. Nam. Ja jos joku voi olla parempaa kuin tuo ruoka, niin se oli sit se seura. Meininki oli ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina ja hyvä mieli oli vielä seuraavana aamunakin.

uuteen vuoteen

Olen miettinyt mahdollisia uudenvuodenlupauksia tälle vuodelle, mutta en ole tullut hullua hurskaammaksi.

Paitsi, että ajattelin ottaa tämän vuoden taas “kuva-päivässä”-tyyppisesti. Tällä kertaa tosin päätin keskittyä nimenomaan arkikuviin. Tarkoitus olis nimenomaan yrittää tallentaa niitä ihan tavallisia hetkiä, ilman suuria taiteellisia ambitioita. Siksi päätin käyttää tähän tarkoitukseen kännykän kameraa: kuvien laatu ei ole kummoinen, mutta ainakin kamera on about aina mukana. Ja niiden arkikuvien arvo nousee kummasti vuosien myötä

vuoden ja vuosikymmenen tilinpäätös

Vuosi sitten näinä uudenvuoden ja loppiaisen välisinä “välitilapäivinä” tein muutaman uudenvuodenlupauksen. Piti ihan käydä lukemassa mitä sitä tulikaan luvattua ja miettiä kuinka hyvin lupaukset pitivät.

Tuo eka, yhteydenpito vanhoihin ystäviin, toimi alkuvuoden oikein hyvin ja yllätin iloisesti monta sellaista ihmistä, joiden kanssa en ollut ollut yhteyksissä piiiiitkiin aikoihin. Sitten tuli ne työpaikan yt-viikatepäivät ja hässäkät, joten  jonkun aikaa oli sellainen olo, ettei ollut ihan kauheasti mitään mukavaa kerrottavaa kenellekään. Sitten tuli kesä, joka on sellaista aikaa, että ihmiset haihtuvat kesälomillensa ja jos heitä ei livenä nää, niin mieluummin antaa jokaisen lomailla ihan rauhassa. Ja sitten tulikin syksy ja ihan uudet kuviot ja paljon uusia tuttavuuksia.

Tokasta kohdasta sen sijaan tuli napakymppi ja täysosuma. En pelkästään selvitellyt opiskelumahdollisuuksia, vaan ehdin jopa aloittaa ne syksyllä ja tässä sitä nyt ollaan. Nopeita käänteitä!

Tuo kolmas kohta toteutui kans aika hyvin, tähän vuoteen on mahtunut aika paljonkin uutta ja ennenkokematonta, vaikken loppuvuodesta niitä ehtinyt tarkemmin erittelemäänkään – eiköhän noista viime vuoden blogipostauksista löydy yhtä sun toista

Nyt vaihtui sitten vuoden lisäksi ihan vuosikymmenkin. Kymmenen vuotta sitten meikäläinen mennä porskutti vielä Irlannissa täyttä päätä – ja siitä tuntuu olevan vähintäänkin ikuisuus. Vuodet jotenkin sulautuvat toisiinsa, mutta ajattelin kuitenkin yrittää muistaa jotain joka vuodesta. Jos en tee sitä nyt, seuraavien kymmenen vuoden päästä se olisi vielä hankalampaa (voin kertoa, että näidenkin muistonmurusten kokoonkaapiminen edellytti aika monen kalenterin läpikahlaamista…).

Vuosi 2000

• vaihtui Irlannissa, jossa olin Gleneagles-hotellin respana ja Lime Courtin jokapaikantouhuajana
• minusta tuli täti ekaa kertaa, Aino syntyi
• minusta tuli kummitäti tokaa kertaa, Otto syntyi
• kävin Suomessa Kirsin ja Juhan häissä ja joulunvietossa, aloin suunnitella muuttoa takaisin Suomeen

Vuosi 2001

• edelleen Irlannissa, tällä kertaa töissä Destination Killarneyssa ja Lime Courtissa
• mulla oli karvainen lapsi: koiran hampaista pelastettu Geri-kissa
• syksyllä muutin takaisin Suomeen, asetuin Helsinkiin ja minusta tuli ohjelmapalvelu-opiskelija

Vuosi 2002

• olin edelleen opiskelija ja keikkailin villisti vaikka missä, lähinnä ohjelmapalveluyrityksissä keikkaoppaana ja espoolaisissa päiväkodeissa sijaistamassa
• kävin kesällä Irlannissa
• huseerasin Herrankukkarossa
• minusta tuli täti toisen kerran, Ilona syntyi
• aloitin kuorourani AL:ssa syksyllä

Vuosi 2003

• tehtiin sisarus-/perhereissu Apamimaahan eli Dubaihin
• aloitin työt H4U:ssa, kävin työreissuilla mm. Venäjällä ja pyöritin neuvontapistettä Espalla
• kuoroilin antaumuksella, oli kuoron 50v. juhlia ja kaikenlaista konserttia
• meillä oli matkailuluokan luokkakokous Savonlinnassa
• täytin 30v. ja pidin Linnanjuhlat Suokissa, Riinan kans käytiin Bengtskärissä

Vuosi 2004

• olin edelleen H4U:ssa töissä ja niissä merkeissä reissasin Tallinnassa, Tukholmassa ja Espanjassa, hoitelin myös erinäisten kiinalaisryhmien vierailujärjestelyjä ja olin aika kypsä ko. kansallisuuteen…
• keikkailin opetushommissa, olin mm. virallisena valvojana yhden ryhmän opintomatkalla Unkarissa, Budapestissa
• kuoroinnostus jatkui edelleen, kesälläkin. Aloitimme kans konserttikeikkailun Kirsin ja Juhan kanssa, konsertoitiin mm. Kärsämäen paanukirkossa – varsin mieleenpainuva kokemus oli se!
• kävin Reetan kans Irlannissa
• olin mukana hyökyvuorelaisten Treemonishassa
• vuoden lopussa lopetin työt H4U:ssa

Vuosi 2005

• aloitin työt A:ssa varsin vauhdikkaasti, tästä alkoi myös ura verkko-opetushässäköiden kanssa
• olin edelleen kuorohommien kans naimisissa, kuoron sihteerinä tällä erää
• järjestin kesäkuorokiertueen Kerimäelle
• aloitin laulutunnit Niinan kans
• olin mukana hyökyvuorelaisten “Kesäloma”-proggiksessa
• vietin syksyllä viikon monikulttuurisuuskurssilla Puolassa

Vuosi 2006

• Soili-sisko lähti ekalle työkomennukselleen sinne huitsiin
• olin edelleen A:ssa töissä, valmistuin NTM:ksi
• Päivi-sisko meni naimisiin
• olin kuoron pj:nä, pääsimme mm. pääministerin juhlavastaanotolle Snellmann 200v. juhlallisuuksien yhteydessä
• kävin ekaa kertaa Tankarilla, hieno paikka!
• musta tuli täti (ja kummi) kolmannen kerran, Onni syntyi
• tein ekan laulututkintoni

Vuosi 2007

• edelleen A:ssa töissä, myös mun virkamiesura on alkanut
• kuoroinnostus alkaa laantua, olen onnellinen, kun pääsen eroon puheenjohtajuudesta vuoden lopussa… Sen sijaan jatkan innolla laulutunneilla ja oopperaluokalla
• tältä ajalta alkaa olla jo blogimerkintöjäkin

Vuosi 2008

• suoritin seuraavan laulututkinnon – ja lähdin sieltä suoraan työmatkalle Kiinaan
• kävin opintomatkalla Nizzassa ja Alassiossa
• teimme ikimuistoisen Kerhomatkan Italiaan Riinan ja Irkun kanssa
• ei enää kuoroilua, mutta oopperaluokkailua ja laulutunteja
• edelleen töissä A:ssa, mutta alkaa jo kypsyttää ja kaipaan jotain muuta…
• minusta tulee täti neljännen kerran, Arttu syntyy
• Soili tulee takas kotisuomeen

Vuosi 2009

• ura A:ssa loppuu suurella rytinällä
• minusta tulee taas opiskelija
• “uusi elämä” on erittäin jees

Tämä ei tosiaankaan ole mikään kaikenkattava katsaus, mutta jotain virstanpylväitä kuitenkin. Huh, miten paljon kaikkea kymmeneen vuoteen mahtuukaan! Saa nähdä, missä sitä ollaan seuraavien kymmenen vuoden päästä..!

vuodesta toiseen…

No hups, loppuvuosi vilahti käsistä ja uutta vuottakin on kulunut jo monta päivää ilman bloggailua…

Kerttula-eloa kesti uudenvuoden aatonaattoon saakka. Meininki jatkui pitkälti ihan samanlaisena kuin välipäivinäkin. Mä kunnostauduin virkkuukoukun ja langanpätkien kanssa Littlest Petsien vaatesuunnittelijana ja osuin niin hyvään markkinarakoon, että tilauksia riitti jonoksi saakka. Onneksi asiakkaat olivat niin pieniä, että valmista tuli aika nopsaan. Pikkuelukaisten talvigarderobiin ilmaantui mm. pipoja, talviviittoja (hupulla ja ilman) ja kaulaliinoja useita kappaleita kutakin. Kun Matti, Kirsi ja tytöt olivat shoppailureissulla, me ulkoiltiin reippaina Onnin kanssa. Laskettiin mäkeä ja tehtiin lumitöitä pikkulapion ja leikkikuorma-auton avulla. Ja erinäisiä lumileipomuksia myös. Iltapalan aikaan Onni puolestaan leikki jätekuljetusautoa: kuljeskeli pöydän ympäri keräilemässä omenan- ja mandariininkuoria kissankuppiin (ja kun silmä vältti, kippasi kuoret sit uiskentelemaan mummon tiskivesiin…).

Aino ja Ilona jäivät vielä jatkamaan mummolalomaa, me muut lähdettiin valumaan kohti etelää. Matkaseurueen kolmevuotias jaksoi matkustaa oikein hienosti (protestoi hieman ainoastaan siinä vaiheessa, kun etupenkkiläiset kuuntelivat uutisia radiosta), Kirsillä ja mulla meinasi olla vähän tylsempää, kun ykskaks ei ollutkaan koko lutuunaa viihdytettäviä työllistämässä. Juhan kännykästä löytyi Kirsille taskulamppu ja nuottipeli, mun iPodissakin riitti akkua melkein perille saakka. Ja Ipanapassa löytyi – niin, että korvamadot kestivät monta päivää.

Vuosi vaihtui Porvoon maisemissa. Kirsi, Juha ja Onni kävivät alkuillasta kyläreissulla vuodenvaihdejuhlinnoissa, meillä Matin kans oli skypelinjat kuumina Soilin suuntaan. Linjoilla ei vissiin ollut muita, kun yhteys pelasi tosi hyvin ja hurpatellessa hurahti melkein tunti. Kuuden jälkeen alkoi sitten poksua. Casa Ojalan sijainti oli illan ilotulitusshowta ajatellen aitiopaikalla, ei tarvinnut seisoskella pakkasessa taivaalle katselemassa, kun sisältäkin räiskeen näki erinomaisesti.

Uudenvuodenpäivä oli kirpsakka pakkaspäivä etelä-Suomessakin. Uskaltauduimme kuitenkin Kirsin ja Matin kans kävelylenkille Näsin näköalapaikalle ja sieltä edelleen vanhankaupungin tunnelmiin ja tuoksuihin. Illalla oli vielä uudenvuoden saunasessiot.

Lauantaina lähdettiin koko porukalla käymään “Kookoksessa” (= Onnin uudelleenristimä IKEA). Lounaslihapullien jälkeen Kirsi ja Juha keskittyivät ostostentekoon, me muut parkkeerattiin lastenosastolle. Onni laski liukumäkeä, hyppäsi ruutua ja viuhtoi muutenkin ympäriinsä – mulle tuli hiki ihan vaan katsellessa… Paluumatkalla mä ja Matti hypättiin Casa Helliksen kohdalla pois – olihan tuo jo aikakin kotiutua reissusta…

Pakkasten ansiosta tämän kämpän ilmankosteus alkaa lähennellä aavikko-olosuhteita, joten olen kotiuduttuani pessyt ahkerasti pyykkiä ja ilmankostutin on puhkunut höyryä ilmoille sen minkä ehtinyt. Sunnuntai sujui varsin leppoisissa merkeissä, illalla piipahdettiin elokuvissa. Maanantaina mulla alkoi palailu arkeen: koululla oli joulutauon jälkeen ovet auki, joten ohjelmassa oli muutaman tunnin treenisessio. Vähän oli käynnistysvaikeuksia, mutta pieni lepo sen intensiivirutistuksen jälkeen tuntui tehneen äänelle ihan hyvää. Sormiakin piti vähän verrytellä pianon ääressä… Matti jatkoi illalla matkaa ja suunnisti yöjunalla kohti Oulua. Junat kulkivat, joskin myöhässä aamupäivästä sattuneen seinääntörmäyksen johdosta.

Eilinen oli tiivis laulupäivä, olin koululla reenailemassa ja alkuillasta vuoden ensimmäisellä laulutunnilla Niinan luona. Ja AH – kylläpäs se olikin ihanaa!! Olotila tunnin jälkeen oli taas suunnilleen euforinen. Niin että tulkoon vaan arki, koska sen myötä tuota herkkua on tiedossa lisää suuret määrät  Eilisiltana ja tänään olen tehnyt vaihteeksi töitä ja sen tuloksena yhden verkkokurssin runko alkaa olla kasassa. Sekin oli vaihteeksi oikein mukavaa, vanhat taidot tuntuivat olevan tallella…

Ps. Kävin lisäämässä kuvia muihinkin joulunajan postauksiin, saa käydä katsomassa! Nettialbumi löytyy TÄÄLTÄ.

Välipäiväilyä

Jouluilu täällä Kerttulassa on jatkunut suunnilleen samalla mallilla myös välipäivinä. Lunta on satanut lisää ja ulkoilusta on nautiskeltu erilaisin kokoonpanoin. Tapaninpäivän iltana tytöillä oli sen verran paha iltahepuli, että kävimme Matin kans heitä vähän jäähdyttelemässä pihalla vielä iltakahdeksan pintaan. Tuloksena oli erinäisiä lumienkeleitä, umpihankijuoksua, yleistä lumimyllerrystä ja lopuksi vielä Matin hankeen lapioima lumilabyrintti, jossa tyttäret sitten villinä kirmailivat. Pihalla vallinnut pimeys toi myös oman jännittävän lisänsä kaikkeen tähän.

Mä pääsin myös mukaan “Littlest Pets meets parkkitalo” -koululeikkiin. Sain omaan luokkaani ryhmänjohtajaksi alati pyörtyilevän lehmän ja kolme oppilasta (joista yksi hoitaa myös koulun terveydenhoitajan virkaa). Ryhmä ehti käydä mm. rullalautailemassa, luistelemassa, luokkaretkellä ja tanssia luokassaan letkajenkkaa. Eilisaamuna järjestettiin virallinen koulukuvaus…

Eilisen ohjelmassa oli myös visiitti Annukan luo Rönkköön. Mukana olivat me paikallaolevat sisarukset ja nuoret miehet Arttu ja Onni. Ja Martti-mato, joka oli Onnin mukaan tarttunut kauppareissulla. Serkukset esittivät Annukalle pontevasti “Porsaita äidin oomme kaikki” (molempien suokkarijoululaulu, Onni osaa sen sujuvasti myös toisella kotimaisella) ja “Soihdut sammuu”. Arttu lauloi mun kanssa autossa myös Piippolan vaaria, aina niissä hiiala-hiiala-hei kohdissa. Ja jaksoi aika monta säkeistöä! Kun multa loppuivat maatalon eläimet, mukaan piti ottaa kaikki muutkin mahdolliset autoista, traktoreista ja talitinteistä lähtien…

jouluvilinää, osa 2

Viimeisen vuorokauden aikana täällä on:

• pelattu villinä Alias-tyyppistä sananpiirtämispeliä: Aino ja Ilona ovat piirtäneet vuorotellen ja aikuiset arvailleet parhaan kykynsä mukaan. Erilaisia arvauksia on ilmassa lennellyt runsaasti, etenkin sananlaskuosasto on tuottanut myös paljon aivan ennenkuulemattomia tuotoksia tai sovelluksia.
• purettu vähän seinää ja puhallettu sinne lämmintä ilmaa vanhalla pölynimurilla – yksi vesiputki oli viime yönä jämähtänyt jäähän ja puolet talosta oli siksi vedetönnä, kunnes tämä operaatio saatiin onnistuneesti päätökseen.
• Onnin parkkitalo muuntui oivallisesti myös tyttöjen uusien Littlest Petsien koulutaloksi. Se on ehtinyt olla myös paloasema ja nuo samaiset elukaiset ovat toimineet myös palomiehinä. Muita ahkerassa käytössä olleita uutuusleluja ovat olleet esimerkiksi Artun pikku sähköpiano (jonka kanssa on “keikkaillut” yksi jos toinenkin) ja värikkäät, sisäkkäin menevät kupit. Onni innostui lukemaan Asterix-sarjakuvakirjaa, tai siis luetuttamaan sitä lukutaitoisilla.
• satanut lunta. Pakkanen on vähän laskenut, nyt sitä on enää kymmenkunta astetta.
• syöty, syöty ja syöty.
• nukuttu päiväunia – eräät vastentahtoisesti ja eräät ihan mielellään.
• katsottu dvd:ltä elokuvia
• vähän sairasteltu, ei tosin onneksi kaikki. Ja harmiteltu, kun pikkuveljellä ei vielä ole reseptinkirjoitusoikeutta…

Että tällaista. Normijoulumeininkiä.

jouluvilinää, osa 1

Valtakunnallisista liikenne- ja säätiedotuksista ynnä kelivaroituksista huolimatta hankkiuduimme Familjen Ojalan kanssa tien päälle aatonaattoaamuna täyden auton ja peräkärryn kanssa. Onnistuimme ilmeisesti osumaan just johonkin hyvään saumaan, koska taipaleen haastavin kohta taisi olla liikkeellepääsy kotipihalta (Juha sai tehdä melko tovin lumitöitä saadakseen autonmentävän aukon aura-auton jälkeensä jättämään lumivalliin). Muuten matka taittui tavallisessa talvikelissä. Automatkan viihdykkeeksi pelattiin mm. maisemabingoa ja “Laiva on lastattu” -pelin ruokaeditiota (mm. ‘eettinen pipari’ ja ‘zili’ olivat pelin huippuvetoja). Tonttujen tuoma uusi Ipanapa-levy kuunneltiin muutamaan kertaan läpi ja Ilona ennätti myös piirtää kokonaisen pingviiniklaanin.

Perille päästyä käynnistyi perinteinen suurperhejouluhärdelli. Sellainen, kun lapsia ja aikuisia on tuvantäydeltä, kaikki nurkat ovat täynnä salaisuuksia ja paketteja, mikään paikka ei pysy siistinä kolmea sekuntia kauempaa, jokainen alle täysi-ikäinen on ympärivuorokautisella sähköjänis-jännitystärinä-joukkohysteriavaihteella, viime hetken tekemättömiä hommia on vähintään tusinan verran… Mutta siitä se aina jotenkin jouluksi muuttuu..! Illalla ehdittiin vielä joulusaunaan.

Aattoaamuna Aino ja Ilona kävivät ukin kanssa hakemassa joulukuusen ja myös ansiokkaasti koristelivat sen. Onni ja Arttu myös vähän auttoivat, tosin Artusta oli paljon mukavampaa nyhtää alimmaisia palloja kuusesta pois ja nakella niitä ympäriinsä riemastuneena hihitellen. Toistaiseksi kuusi on pysynyt pystyssä eikä vielä yksikään lapsi / eläin / muu-mikä ole niihin pyrkinyt kiipeilemään. Varmuuden vuoksi latva on kuitenkin kattopalkkiin köytettynä.

Olin taas perinteisesti ulkopaikkakuntalaisvahvistuksena kirkkokuoron riveissä aattohartaudessa. Tällä kertaa mulla oli jopa soolo laulettavana. Hienosti sujui, vaikka ehdittiin laulaa se läpi tasan kerran ennen esitystä. Harjoitusten aikana Päivi ja Matti kävivät kirkkomaalla hautakivisuunnistuksella ja saivat aika hyvän saldon löytyneitä hautakiviä. Hartauden jälkeen käytiin vielä fiilistelemässä hetki hautausmaan kynttilämerta. Ihan vaan hetki, meikäläinen ei keikkahameessaan kovin pitkälle pötkinyt.

Sitä mukaa kun ilta läheni, junioreiden hermot lyhenivät ja hepulin aste kasvoi. Jännitys oli ihan käsinkosketeltavaa ja huipentui lopuksi joulupukin vierailuun. Sen samaisen pukin, jonka partakarvoja Arttu vuosi sitten nyhti kourakaupalla… Onnia pukin vierailu vähän pelotti eikä hän uskaltanut kuin vähän mulkoilla pukin suuntaan äitin selän takaa. Lahjat tosin sitten kelpasivat, niin Onnille kuin kaikille muillekin. Paketinavausnopeus oli huima, ilmassa suunnilleen lenteli paperisuikaleita ja nauhoja ynnä muita. Mitä ilmeisimmin tontut olivat olleet varsin tarkkakorvaisia, kun toiveet olivat osuneet niin hyvin kohdalleen. Tyttöjen paketeista paljastui esimerkiksi uudet kännykät, joiden kanssa molemmat ovat antaumuksella värkänneet ever since. On pelejä, soittoääniä, taustakuvia, eri värisiä fontteja, äänitysmahdollisuus, kamera… Niin, ja voi niillä kaiketi soittaakin. Ja lähetellä viestejä. Onni riemuitsi saamastaan parkkitalosta ja höyryveturista, jonka perässä konttaili pitkin lattiaa. Aikuisetkin olivat olleet kilttejä ja saivat paketteja – jännittävimpiä ja yllätyksellisimpiä olivat kenties Aino- ja Ilona-tonttujen väkertämät paketit, joita oli vino pino…

Tänä aamuna mulla ja Matilla soi kello aamuviideltä – kun piti ehtiä kynttilänsytytystalkoisiin jo kuudeksi, ennen joulukirkon alkamista. Ulkona oli pakkasta parisenkymmentä astetta, kirkossa muutaman asteen verran lämpimämpää. Kerrospukeutuminen oli siis sen mukaista! Yllättävän hyvin sitä kumminkin tarkeni ja ottaen huomioon ei-laulaja-ystävällisen ajankohdan ääntäkin lähti ihan kivasti. Plus että päädyin huitomaan kuorolaisille tahtia yhden kappaleen verran – kirjaimellisesti “tumput suorina” Aamukahdeksaan mennessä päivän tekemissaldo oli siis jo melkoinen. Takaisin sisälämpötiloihin päästyä tosin iski hyytymys ja piti ottaa pienet aamupäivätirsat…

Ainon, Ilonan ja Päivin kans käytiin vähän ulkoilemassa pakkasta uhmaten. Tytöt laskivat mäkeä pulkilla ja potkureilla, mä ja Päivi valokuvailtiin. Kunhan saan kuvia siirrettyä kamerasta koneelle, jokunen saattaa päätyä tännekin. Matilla on parhaillaan käynnissä tämän vuoden Operaatio Pipari – juuri tällä hetkellä kukaan ei oikein uskalla edes hengittää rakennustyömaan läheisyydessä, etteivät seinät vaan kaadu. Soili-siskokin saatiin skypeyhteyksien päähän. Viivettä oli ja pariin kertaan yhteys katkesi, mutta muuten linjat toimivat ihan hienosti.

Kohta olisi ilmeisesti päiväkahvia tarjolla – eihän tässä vielä kovin montaa kertaa olekaan syöty tälle päivälle… No, joulu on kerran vuodessa, joten lisää herkkuja naamaan.