Eipä ole näin pitkää blogipaastoa ollut aikakausiin! On vaan ollut niin paljon ja kaikenlaista muuta sätöstystä, että ei kertakaikkiaan ole ehtinyt koneen äärelle… Tässä kuitenkin muutama sananen ennen kuin poistun taas viikonlopuksi muihin maisemiin.
Perhe Ojala oli siis vieraanani täällä Gasthaus Helliksessä. Niinä hetkinä, kun Kirsillä ja Juhalla oli muuta ohjelmaa (mm. yksi väitöstilaisuus karonkoineen, talonmetsästysretkiä, soittiksia…) mä vietin laatuaikaa lapsikatraan kanssa. Viikon päivät menivät siis hyvin tiiviisti täteillessä: leikkiessä, hassutellessa, hiekkalaatikolla, leikkipuistossa, nukutuspuuhissa, lukiessa, ajoittaisena “rauhanturvaajana” ja tuomarina… Se oli hauskaa ja varsin kokonaisvaltaista touhua enkä kyllä oikeasti tiedä, kuinka lapsiperheet arkeansa pyörittävät (siis siten, että tuon kaiken ohella ehditään tehdä kaikki omat hommat, laittaa ruokaa monta kertaa päivässä, pestä pyykit ja hoitaa kaikki muut kotihommat…). Mun ruoanlaitto keskittyi hyvin pitkälti mikroaaltouunin ympärille… Kerran tosin tein perunamuusia (josta tulikin koostumukseltaan lähinnä liisteriä, mutta sillä nimikkeellä se tuli kumminkin syötyä! Pidän sitä jo saavutuksena sinänsä), mutta muuten mentiin hyvin simppelillä linjalla. Tämä kämppäni ei ehkä pitempiaikaisesti soveltuisi kuuden hengen perheelle, mutta näin väliaikaisratkaisuna viikko meni suht’ sopuisasti. Tiskata tosin piti joka ruokailun jälkeen, mutta onneksi Onni oli ahkera apulainen siinä puuhassa ja tytötkin tiskasivat välillä ihan keskenään.
Noin muuten päivissämme pääsykoeraadille olisi ollut paljon seuraamista: leikkejä ja tekemistä piti improvisoida non-stop aamusta iltaan. Suurta draamaa (tyyliin teema ja muunnelmat) luotiin esimerkiksi variksenpoikaset-käsinukesta, betonimyllyautosta, punaisesta “työtraktorista” ja keltaisesta lentoautosta – tämä oli yhtenä iltana Onnin kestosuosikki ja niin jännä, että jopa Jenni-serkku sitä herkeämättä seurasi. Edellisviikolla improvisoitu marsilaishattu oli myös kovassa käytössä kaikkine killuttimineen, samoin erinäiset lasikuulat, koristekivet ja simpukat. Vaikka kelit olivat mitä milloinkin, kävimme naapuritalon hiekkalaatikolla leipomassa autoille synttäri-hiekka-kakkuja ja leikkipuistoilemassa. Ehtipä Onni julistautua myös Helsingin kuninkaaksi takapihan kallionvalloitusurakan jälkeen. Yhden päivän hitti oli Ainon ja Ilonan vakoojaleikki – tosin hetkittäin roolit vaihtuivat rosvoiksi, mummoksi ja koiraksi, avaruusolioiksi tai prinsessoiksi, joten teki tiukkaa yrittää pysyä kärryillä ja käyttäytyä korrektisti käsikirjoituksen edellyttämällä tavalla…
Koko porukalla kävimme yhtenä iltana kylmässä, mutta sateettomassa Seurasaaressa, jossa arvatenkin oravien ja tiaisten syöttöpuuhat olivat kaikkein eniten IN. Paluumatkalla poikettiin Hepsussa herkuttelemassa ja sen jälkeen vielä Avant Garde -leikkipuistossa vatkaamassa kaikki syödyt herkut sopivasti sekaisin…
Tiistaina talo hiljeni hetkessä kummasti, kun vieraat suuntasivat kohti pohjoista. Mulla oli loppupäivän ohjelmassa laulutunti, tukanvärjäystä ja järjetön nivaska kokousmatskuja luettavana – niiden kans jumppailinkin melkein yhteen saakka yöllä enkä saanut urakkaa silloinkaan vielä loppuun saakka. Keskiviikko-aamu alkoi siis samoissa merkeissä, mihin edellisilta oli päättynyt ja jatkoin siitä sitten kokoustamaan ihan lennossa. Itse kokouskin kesti kolme tuntia…
Välissä ehti hengähtää hiukkasen, sitten pitikin jo valmistautua illan konserttiin… Että eikun mekko päälle ja menoksi. Vähän oli sellainen “mehut-vähissä-ei-niin-skarppi”-olotila (varsinkin, kun odotin vuoroani konsertin loppupuolelle saakka…), mutta lopputulos oli kuitenkin ihan jees. Konsertin jälkeen käytiin vielä syömässä ja sitten olinkin ihan sänkyynkaatumuskunnossa.
Tämän päivää mä olen lontannut läpi nuottihyllyjä etsiskellen sopivaa ohjelmistoa kesän esiintymisiin – ihan kiva urakka, on tuota onneksi jotain löytynytkin. Eri asia on, saako siitä jotain järkevää kokonaisuutta kasaan. Illalla kävin laulutunnilla ja nyt mun pitäis vielä pakata. Viikonlopuksi kutsuu Pohjanmaa ja sukutapaaminen siellä. Juna lähtee aamulla klo 5:30 (!!!) ja mietin jo tässä millä ilveellä varmistaisin, että todellakin herään ja ehdin siihen. Ja että aamun ekaa bussivuoroa ajava kuljettaja heräisi myöskin – muuten pitää jolkottaa asemalle juosten ja se EI ole asia, jolla haluaisin aamuni aloittaa tuolla kellonlyömällä…
Palaan pohjoisesta takaisin näihin maisemiin viikonlopun jälkeen – toivokaa, että VR ei seisauta junaliikennettä just silloin…