Ihan oikeasti – musta tuntuu, että onnistuin ummistamaan silmäni ihan vaan pari kertaa ja jotenkin viikko on taas ohi?! Sunnuntain ja perjantain väliin tosin mahtuu aivan sikapaljon kaikkea, mutta silti aika on kulunut yhdessä hujauksessa.
Kiitokset kaikille niille vakilukijoille, jotka ovat käyneet täällä sinnikkäästi piipahtelemassa, vaikka mitään uutta ei ole ilmaantunut aikapäiviin. WordPress ei vielä tarjoa sitä palvelua, että voisin “ajatella” postauksen suoraan blogiin vaikka kotimatkalla bussista… Sellaiseen ehkä juuri ja juuri kykenisin.
Että mitäkö siis kuuluu? Töitä vuorotta. Just nyt on vaan aika paljon kaikkea… Täydet päivät lukujärjestyksessä ja runsaasti kotihommia, pikkuisen työprojekteja, pari mielenkiintoista projektiviritelmää koulun puitteissa – ei sinne kalenteriin juuri muuta sit mahdukaan. Laulamista toki, siitä lisää tuolla Laulupuun puolella – käykää sieltä kurkkimassa, jos kiinnostaa.
Viime viikon muistikuvia:
- hyvinvointiluento, jonka jälkeen olen taas jälleen kerran ryhdistäytynyt tässä “priorisointi”-asiassa, vaikka se meikäläiselle niin hankalaa onkin, kun kaiken – siis ihan kaiken – haluaisi tehdä 110%sti… Ja ykköseksi menee, yllätys-yllätys, laulaminen. Ihan jo siksikin, että siitä saan energiaa hoitaa kaikkia niitä muita juttuja.
- vieraileva luennoitsija musahissan tunnilla – tosi hyvä tyyppi ja mielenkiintoiset tunnit!
- lunta, lunta, lunta on ihan älyttömästi joka paikassa. Ja mun ikkunan ulkopuolella on aivan jättisuuria jääpuikkoja, jotka tuntuvat venyvän päivä päivältä
- YÖ-teeman ympärillä tapahtuva säpinä, meillä on ensi viikolla taas yksi kenttäkeikka, jonka parissa tässä on säädetty aika lailla.
- vapaiden, ohjelmoimattomien hetkien puute. Sellaisia on ehkä tiedossa sitten hiihtolomaviikolla, nyt on nimittäin menneet viikonloputkin kouluhommia tehdessä (= muutakin kuin laulamista). Ja huomenna ja sunnuntaina on tiedossa kans täteilyä ja siskoseuraa, kun Kirsi ja lapset tulevat käymään täällä ja mä piipahdan vastavuoroisesti Porvoossa. Ehtii ne satsitehtävät tehdä sit joskus sunnuntai-iltanakin…
Että näin. Hengissä ollaan. Kiirettä pukkaa, mutta yritän kovasti välttää sen muuttumista stressiksi. Sitä se ei vielä onneksi ole. Päätökseni pysyä tehtävien kanssa ajan tasalla on pitänyt, eikä mitään ole vielä jäänyt rästiin. Olen myös pitänyt kiinni kunnon yöunista ja pysynyt terveenä, ees sikapiikki ei aiheuttanut mitään oireita, vaikka niitä vähän jännäsinkin. Ei ees käsi kipeytynyt.
Nyt vuorossa pientä paikkojen siistimistä (että lapset pääsee vuorostaan sotkemaan huomenna) ja sitten varmaan kaadun sänkyyn suorilta jaloilta…


















